Suomen lyhyt kielioppi (INFO MUUT)
| info-m-suomen-lyhyt-kielioppi.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto.
INFO, https://www.gen.fi/info.html
MUUT, https://www.gen.fi/info-m.html
Suomen lyhyt kielioppi
https://www.gen.fi/info-m-suomen-kielioppi.html
SISÄLLYSLUETTELO
1. Sanaluokat
2. Lauseenjäsenet
3. Kielioppikäsitteitä
4. Kreikan opiskelijoille
1. SANALUOKAT
Sanaluokkia on yhteensä kuusi: substantiivit, adjektiivit, pronominit, numeraalit, verbit ja partikkelit.
Substantiiveja, adjektiiveja, pronomineja ja numeraaleja kutsutaan yhteisnimellä nominit. Nominit taipuvat luvussa (yksikkö, monikko) ja sijoissa (nominatiivi, genetiivi, partitiivi jne.).
substantiivi (subst.): kirja, kirjan, kirjaa, kirjat, kirjojen, kirjoja jne.
adjektiivi (adj.): pyhä, pyhän, pyhää, pyhät, pyhien, pyhiä jne.
pronomini (pron.): se, sen, sitä, ne, niiden, niitä jne.
numeraali (num.): yksi, yhden, yhtä, (yhdet, yksien, yksiä) jne.
Verbit eli teonsanat ilmaisevat tekemistä.
Partikkelit (part.) eli apusanat ovat yleensä taipumattomia tai lähinnä vain paikallissijoissa taipuvia adverbejä tai pikkusanoja.
1.1 SUBSTANTIIVIT ELI NIMISANAT
yleisnimet eli appellatiivit: kirja, rakkaus
erisnimet eli proprit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella
henkilönnimet: Jeesus, Maria, Johannes Kastaja
paikannimet: Israel, Jerusalem, Jordanvirta
kirjojen, rakennusten ym. teosten nimet: Pyhä Raamattu,
Vanha testamentti, Peshitta, Colosseum, Eduskuntatalo,
Tuntematon sotilas
1.2 ADJEKTIIVIT ELI LAATUSANAT
adiectivum, lisämäärite, adjektive, laatusana
Adjektiivi ilmaisee laatua tai ominaisuutta. Adjektiivi vastaa kysymykseen "millainen?". Sitä voidaan käyttää:
attribuuttina eli määritteenä tai ominaisuutena: pyhä Jumala
predikatiivina: Jeesus on armollinen.
Adjektiivia voidaan myös verrata eli komparoida. Vertailuasteita on kolme:
positiivi eli perusaste: kaunis
komparatiivi eli voittoaste: kauniimpi
superlatiivi eli yliaste: kaunein
Lisäksi on huomattava, että verbien partisiipit taipuvat adjektiivien tavoin:
akt. partis.: laulava, laulanut
pass. partis.: laulettava, laulettu
1.3 PRONOMINIT ELI ASEMOSANAT
1.3.1 PERSOONAPRONOMINIT ELI HENKILÖASEMOSANAT
pers.pron.: minä, sinä, hän, me, te, he
1.3.2 DEMONSTRATIIVIPRONOMINIT ELI OSOITTAVAT ASEMOSANAT
dem.pron.: tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
1.3.3 RELATIIVIPRONOMINIT ELI TAKAKOHTAISET ASEMOSANAT
rel.pron.: joka, mikä
1.3.4 INTERROGATIIVIPRONOMINIT ELI KYSYVÄT ASEMOSANAT
interrog.pron.: kuka, ken, mikä, kumpi, kumpainen
1.3.5 INDEFINIITTIPRONOMINIT (KVANTTORIPRON.) ELI EPÄMÄÄRÄISET ASEMOSANAT
indef.pron.: ainoa, eräs, harva, itse (esim. itse kukin), joka (merkityksessä jokainen), jokainen, jokin, joku, jompikumpi, kaikki, kenkään, kukaan, kukin, kumpainenkaan, kumpainenkin, kumpikaan, kumpikin, mikä (esim. mikä tahansa), mikin, mikään, molemmat, moni, muu, muuan, muutama, sama, samainen, toinen (merkityksessä muu), usea
1.3.6 REFLEKSIIVIPRONOMINI ELI ITSEKOHTAINEN ASEMOSANA
refl.pron.: itse (itseni, itsesi jne.)
1.3.7 RESIPROOKKIPRONOMINI ELI VASTAVUOROINEN ASEMOSANA
resiprookkipron.: toinen (toinen toistaan)
1.3.8 POSSESSIIVIPRONOMINIT ELI OMISTUSASEMOSANAT
Suomen kielessä ei ole varsinaisia possessiivipronomineja (poss.pron.). Suomessa käytetään persoonapronominien genetiivimuotoja: minun, sinun, hänen jne.
1.4 NUMERAALIT ELI LUKUSANAT
perusluvut eli kardinaalilukusanat: yksi
järjestysluvut eli ordinaalilukusanat: kolmas
1.5 VERBIT ELI TEONSANAT (kesken)
6. PARTIKKELIT ELI APUSANAT (kesken)
Partikkelit jaetaan neljään alalajiin:
1. adverbit
2. postpositiot ja prepositiot
3. konjunktiot
4. interjektiot
Lisäksi partikkeleihin kuuluvat ns. liitepartikkelit, jotka liittyvät päätteinä toisiin sanoihin.
6.1 ADVERBIT ELI SEIKKASANAT
adverbium (ad luo, verbum sana), adverb, seikkasana
Adverbi ilmaisee
aikaa: eilen, tänään, iankaikkisesti
paikkaa: siellä, täällä
tapaa: hyvin, huonosti
tai muuta seikkaa.
Adverbiaalisiin kysymyssanoihin eli interrogatiiveihin (interrog.) kuuluvat esim. seuraavat: kuinka, miksi, milloin, miten
Mikä- ja kuka-sanat taivutusmuotoineen kuuluvat suomen kielessä interrogatiivipronomineihin.
– interjektiot eli huudahdussanat
– konjunktiot eli sidesanat
– prepositiot eli etusanat
ennen iltaa
– postpositiot eli jälkisanat
illan jälkeen
2. LAUSEENJÄSENET (kesken)
ATTRIBUUTTI
attributum (attribuere, lisätä), attribute, lisämäärite
Attribuutti on substantiiviin liittyvä määrite, joka voi olla adjektiiviattribuutti (pyhä Jumala), substantiiviattribuutti eli appositio (uskonpuhdistaja Luther, Josia, Vanhan liiton reformaattori), infinitiiviattribuutti (ilo ylistää) tai sivulauseattribuutti (synti, jonka sain anteeksi).
3. KIELIOPPIKÄSITTEITÄ
ammattinimi
(nomen opificis, "työntekijän nimi"). Henkilön ammatin, työn, toimen, tehtävän tai ominaisuuden ilmaiseva nimi.
Esim. henkivartija, kanttori, kavaltaja, kokki, kuningas, paimen, pelkuri, päällikkö, ruhtinatar, saarnaaja, sankari, sotamies, sotaurho, syyttäjä, tuomari
intransitiiviverbi
Verbi, joka ei voi saada objektia.
Esim. olla, tulla, tapahtua, tulla, täyttyä
kansallisuusnimi
Kansallisuusnimi on erisnimestä (henkilön- tai paikannimestä) johdettu adjektiivi tai substantiivi, joka ilmaisee mihin ryhmään, sukuun, heimoon tai kansaan henkilö kuuluu tai missä paikassa hän asuu tai mistä on kotoisin.
Suomen kielessä kansallisuusnimet ovat yleisnimiä ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Monissa muissa kielissä ne ovat erisnimiä ja kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Esim. eurooppalainen, suomalainen, karjalainen, nuijamaalainen, peräpohjalainen, torniolainen, israelilainen, juutalainen, leeviläinen, jerusalemilainen, telavivilainen.
kollektiivi
(collectivus, "koottu") ryhmänimi
Substantiivi, joka yksikkömuotoisena ilmoittaa joukon samaan lajiin
kuuluvia yksilöitä yhtenä kokonaisuutena: linnusto, laivue.
komparatiivi
(modus comparativus) voittoaste
Adjektiivin tai adverbin vertailuaste, joka ilmaisee suurempaa määrää: kauniimpi, illemmalla.
metateesi, kirjainten paikan vaihtuminen
(vertaa engl. butterfly, perhonen < flutter by, "leijailla ohi")
partisiippi, osamäärite
(participium, (verbiin) osaa ottava, pars, osa, capio, ottaa)
Partisiippi on verbin nominaalimuoto: siinä ei näy tekijän persoona (minä, sinä, hän, se, me, te, he, ne). Latinankielisen nimensä mukaisesti partisiippi kuitenkin "ottaa osaa" verbin tekemiseen: lukeva, lukenut, luettu. Partisiippi voi myös verbin tavoin saada objektin: kirjaa lukeva.
Partisiipin nominaalisuus tulee esiin siinä, että partisiippi taipuu nominin tavoin: lukeneen, lukeneita, luetuissa. Suomen kielen partisiippi voi toimia samoina lauseenjäseninä kuin nominitkin (subjektina, attribuuttina, objektina tai predikatiivina).
Ryöväri rukoili Jeesusta.
Ristiinnaulittu rukoili Jeesusta,
Viisas vaimo lukee Raamattua.
Uskova vaimo lukee Raamattua.
Kristus paransi miehen.
Kristus paransi sairastavan.
Nasaretilainen on Messias.
Nasaretilainen on armahtava.
verbaalisubstantiivi, teonnimi, verbivartalosta johdettu substantiivi, action noun
esim. kirjoittaa > kirjoittaminen, kirjoitettavuus
kirjoittautua > kirjoittautuminen
kirjoituttaa > kirjoituttaminen, kirjoitutettavuus
lukea > lukeminen, luettavuus, luenta
4. KREIKAN OPISKELIJOILLE
4.1 NOMINIEN SIJAMUODOT
N nominatiivi (nimentö)
– subjektin eli tekijän sija: Minä uskon Jeesukseen.
– predikatiivin (nomini, joka määrittää lauseessa olla-verbin
välityksellä subjektia) sija: Minä olen kristitty.
G genetiivi (omanto)
– omistajan sija: minun kirjani
D datiivi (annanto, dativus, annettava, dare, antaa)
– jollekulle: minulle (suom. allatiivi eli ulkotulento)
A akkusatiivi (kohdanto)
– objektin eli tekemisen kohteen sija: Jeesus pelasti minut.
V vokatiivi (puhuttelu)
– puhuttelun sija: (Oi) Herra, armahda!
Genetiivejä, datiiveja ja akkusatiiveja käytetään runsaasti prepositioiden eli etusanojen yhteydessä.
4.2 SUKU
maskuliini (mask.), feminiini (fem.) ja neutri (ntr.)
4.3 LUKU
yksikkö (yks.) ja monikko (mon.)
INFO, https://www.gen.fi/info.html
MUUT, https://www.gen.fi/info-m.html
Suomen lyhyt kielioppi
https://www.gen.fi/info-m-suomen-kielioppi.html
SISÄLLYSLUETTELO
1. Sanaluokat
2. Lauseenjäsenet
3. Kielioppikäsitteitä
4. Kreikan opiskelijoille
1. SANALUOKAT
Sanaluokkia on yhteensä kuusi: substantiivit, adjektiivit, pronominit, numeraalit, verbit ja partikkelit.
Substantiiveja, adjektiiveja, pronomineja ja numeraaleja kutsutaan yhteisnimellä nominit. Nominit taipuvat luvussa (yksikkö, monikko) ja sijoissa (nominatiivi, genetiivi, partitiivi jne.).
substantiivi (subst.): kirja, kirjan, kirjaa, kirjat, kirjojen, kirjoja jne.
adjektiivi (adj.): pyhä, pyhän, pyhää, pyhät, pyhien, pyhiä jne.
pronomini (pron.): se, sen, sitä, ne, niiden, niitä jne.
numeraali (num.): yksi, yhden, yhtä, (yhdet, yksien, yksiä) jne.
Verbit eli teonsanat ilmaisevat tekemistä.
Partikkelit (part.) eli apusanat ovat yleensä taipumattomia tai lähinnä vain paikallissijoissa taipuvia adverbejä tai pikkusanoja.
1.1 SUBSTANTIIVIT ELI NIMISANAT
yleisnimet eli appellatiivit: kirja, rakkaus
erisnimet eli proprit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella
henkilönnimet: Jeesus, Maria, Johannes Kastaja
paikannimet: Israel, Jerusalem, Jordanvirta
kirjojen, rakennusten ym. teosten nimet: Pyhä Raamattu,
Vanha testamentti, Peshitta, Colosseum, Eduskuntatalo,
Tuntematon sotilas
1.2 ADJEKTIIVIT ELI LAATUSANAT
adiectivum, lisämäärite, adjektive, laatusana
Adjektiivi ilmaisee laatua tai ominaisuutta. Adjektiivi vastaa kysymykseen "millainen?". Sitä voidaan käyttää:
attribuuttina eli määritteenä tai ominaisuutena: pyhä Jumala
predikatiivina: Jeesus on armollinen.
Adjektiivia voidaan myös verrata eli komparoida. Vertailuasteita on kolme:
positiivi eli perusaste: kaunis
komparatiivi eli voittoaste: kauniimpi
superlatiivi eli yliaste: kaunein
Lisäksi on huomattava, että verbien partisiipit taipuvat adjektiivien tavoin:
akt. partis.: laulava, laulanut
pass. partis.: laulettava, laulettu
1.3 PRONOMINIT ELI ASEMOSANAT
1.3.1 PERSOONAPRONOMINIT ELI HENKILÖASEMOSANAT
pers.pron.: minä, sinä, hän, me, te, he
1.3.2 DEMONSTRATIIVIPRONOMINIT ELI OSOITTAVAT ASEMOSANAT
dem.pron.: tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
1.3.3 RELATIIVIPRONOMINIT ELI TAKAKOHTAISET ASEMOSANAT
rel.pron.: joka, mikä
1.3.4 INTERROGATIIVIPRONOMINIT ELI KYSYVÄT ASEMOSANAT
interrog.pron.: kuka, ken, mikä, kumpi, kumpainen
1.3.5 INDEFINIITTIPRONOMINIT (KVANTTORIPRON.) ELI EPÄMÄÄRÄISET ASEMOSANAT
indef.pron.: ainoa, eräs, harva, itse (esim. itse kukin), joka (merkityksessä jokainen), jokainen, jokin, joku, jompikumpi, kaikki, kenkään, kukaan, kukin, kumpainenkaan, kumpainenkin, kumpikaan, kumpikin, mikä (esim. mikä tahansa), mikin, mikään, molemmat, moni, muu, muuan, muutama, sama, samainen, toinen (merkityksessä muu), usea
1.3.6 REFLEKSIIVIPRONOMINI ELI ITSEKOHTAINEN ASEMOSANA
refl.pron.: itse (itseni, itsesi jne.)
1.3.7 RESIPROOKKIPRONOMINI ELI VASTAVUOROINEN ASEMOSANA
resiprookkipron.: toinen (toinen toistaan)
1.3.8 POSSESSIIVIPRONOMINIT ELI OMISTUSASEMOSANAT
Suomen kielessä ei ole varsinaisia possessiivipronomineja (poss.pron.). Suomessa käytetään persoonapronominien genetiivimuotoja: minun, sinun, hänen jne.
1.4 NUMERAALIT ELI LUKUSANAT
perusluvut eli kardinaalilukusanat: yksi
järjestysluvut eli ordinaalilukusanat: kolmas
1.5 VERBIT ELI TEONSANAT (kesken)
6. PARTIKKELIT ELI APUSANAT (kesken)
Partikkelit jaetaan neljään alalajiin:
1. adverbit
2. postpositiot ja prepositiot
3. konjunktiot
4. interjektiot
Lisäksi partikkeleihin kuuluvat ns. liitepartikkelit, jotka liittyvät päätteinä toisiin sanoihin.
6.1 ADVERBIT ELI SEIKKASANAT
adverbium (ad luo, verbum sana), adverb, seikkasana
Adverbi ilmaisee
aikaa: eilen, tänään, iankaikkisesti
paikkaa: siellä, täällä
tapaa: hyvin, huonosti
tai muuta seikkaa.
Adverbiaalisiin kysymyssanoihin eli interrogatiiveihin (interrog.) kuuluvat esim. seuraavat: kuinka, miksi, milloin, miten
Mikä- ja kuka-sanat taivutusmuotoineen kuuluvat suomen kielessä interrogatiivipronomineihin.
– interjektiot eli huudahdussanat
– konjunktiot eli sidesanat
– prepositiot eli etusanat
ennen iltaa
– postpositiot eli jälkisanat
illan jälkeen
2. LAUSEENJÄSENET (kesken)
ATTRIBUUTTI
attributum (attribuere, lisätä), attribute, lisämäärite
Attribuutti on substantiiviin liittyvä määrite, joka voi olla adjektiiviattribuutti (pyhä Jumala), substantiiviattribuutti eli appositio (uskonpuhdistaja Luther, Josia, Vanhan liiton reformaattori), infinitiiviattribuutti (ilo ylistää) tai sivulauseattribuutti (synti, jonka sain anteeksi).
3. KIELIOPPIKÄSITTEITÄ
ammattinimi
(nomen opificis, "työntekijän nimi"). Henkilön ammatin, työn, toimen, tehtävän tai ominaisuuden ilmaiseva nimi.
Esim. henkivartija, kanttori, kavaltaja, kokki, kuningas, paimen, pelkuri, päällikkö, ruhtinatar, saarnaaja, sankari, sotamies, sotaurho, syyttäjä, tuomari
intransitiiviverbi
Verbi, joka ei voi saada objektia.
Esim. olla, tulla, tapahtua, tulla, täyttyä
kansallisuusnimi
Kansallisuusnimi on erisnimestä (henkilön- tai paikannimestä) johdettu adjektiivi tai substantiivi, joka ilmaisee mihin ryhmään, sukuun, heimoon tai kansaan henkilö kuuluu tai missä paikassa hän asuu tai mistä on kotoisin.
Suomen kielessä kansallisuusnimet ovat yleisnimiä ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Monissa muissa kielissä ne ovat erisnimiä ja kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Esim. eurooppalainen, suomalainen, karjalainen, nuijamaalainen, peräpohjalainen, torniolainen, israelilainen, juutalainen, leeviläinen, jerusalemilainen, telavivilainen.
kollektiivi
(collectivus, "koottu") ryhmänimi
Substantiivi, joka yksikkömuotoisena ilmoittaa joukon samaan lajiin
kuuluvia yksilöitä yhtenä kokonaisuutena: linnusto, laivue.
komparatiivi
(modus comparativus) voittoaste
Adjektiivin tai adverbin vertailuaste, joka ilmaisee suurempaa määrää: kauniimpi, illemmalla.
metateesi, kirjainten paikan vaihtuminen
(vertaa engl. butterfly, perhonen < flutter by, "leijailla ohi")
partisiippi, osamäärite
(participium, (verbiin) osaa ottava, pars, osa, capio, ottaa)
Partisiippi on verbin nominaalimuoto: siinä ei näy tekijän persoona (minä, sinä, hän, se, me, te, he, ne). Latinankielisen nimensä mukaisesti partisiippi kuitenkin "ottaa osaa" verbin tekemiseen: lukeva, lukenut, luettu. Partisiippi voi myös verbin tavoin saada objektin: kirjaa lukeva.
Partisiipin nominaalisuus tulee esiin siinä, että partisiippi taipuu nominin tavoin: lukeneen, lukeneita, luetuissa. Suomen kielen partisiippi voi toimia samoina lauseenjäseninä kuin nominitkin (subjektina, attribuuttina, objektina tai predikatiivina).
Ryöväri rukoili Jeesusta.
Ristiinnaulittu rukoili Jeesusta,
Viisas vaimo lukee Raamattua.
Uskova vaimo lukee Raamattua.
Kristus paransi miehen.
Kristus paransi sairastavan.
Nasaretilainen on Messias.
Nasaretilainen on armahtava.
verbaalisubstantiivi, teonnimi, verbivartalosta johdettu substantiivi, action noun
esim. kirjoittaa > kirjoittaminen, kirjoitettavuus
kirjoittautua > kirjoittautuminen
kirjoituttaa > kirjoituttaminen, kirjoitutettavuus
lukea > lukeminen, luettavuus, luenta
4. KREIKAN OPISKELIJOILLE
4.1 NOMINIEN SIJAMUODOT
N nominatiivi (nimentö)
– subjektin eli tekijän sija: Minä uskon Jeesukseen.
– predikatiivin (nomini, joka määrittää lauseessa olla-verbin
välityksellä subjektia) sija: Minä olen kristitty.
G genetiivi (omanto)
– omistajan sija: minun kirjani
D datiivi (annanto, dativus, annettava, dare, antaa)
– jollekulle: minulle (suom. allatiivi eli ulkotulento)
A akkusatiivi (kohdanto)
– objektin eli tekemisen kohteen sija: Jeesus pelasti minut.
V vokatiivi (puhuttelu)
– puhuttelun sija: (Oi) Herra, armahda!
Genetiivejä, datiiveja ja akkusatiiveja käytetään runsaasti prepositioiden eli etusanojen yhteydessä.
4.2 SUKU
maskuliini (mask.), feminiini (fem.) ja neutri (ntr.)
4.3 LUKU
yksikkö (yks.) ja monikko (mon.)