H6J Resh 21/23 (HEPREA JEESUS-KIELI KRISTUS KIRJAIMISSA)
| h6j-20.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 8.5.2026).
H6 HEPREA JEESUS-KIELI https://gen.fi/h6.html
H6J JEESUS HEPREAN KIRJAIMISSA (kevät 2026) https://gen.fi/h6j.html
H6J Resh: Alku ja seurakunnan pää (Jeesus hepr. kirjaimissa 21/23)
https://gen.fi/h6j-20.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Tallenne ja dokumentteja
1. Alveolaarista uvulaariksi eli hammasvalliäänteestä kitakielekeäänteeksi
2. Pää ja alku
3. Raamatun ensimmäinen jae
3.1 Bereshit 'Alussa'
3.2 Bara 'loi'
3.3 Elohim 'Kolminaisuusjumala'
3.4 Et 'objektin merkki'
3.5 Hashamaim 'kaksoistaivas'
3.6 Ve'et 'ja'
3.7 Ha'arets 'maa'
0. TALLENNE JA DOKUMENTTEJA
Kristus kirjaimissa 57, Resh (Jeesus kirjaimissa 21/23), 26.5.2026 (14.36)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/phm2507fd0yo/
Youtube https://youtu.be/sAVgD0xqX-A
H6J Resh: Alku ja seurakunnan pää (Jeesus hepr. kirjaimissa 21/23)
https://gen.fi/h6j-20.html
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
H4A Kirjainten varhaisimmat muodot
https://gen.fi/h4a-kirjainten-varhaisimmat-muodot.html
H4A ק kof ja ר resh (kirjaimet)
https://gen.fi/h4a-19-kof.html
Klein, Ernest: A Comprehensive Etymological Dictionary
of the Hebrew Language. Macmillan 1987 (Klein)
https://www.sefaria.org/Klein_Dictionary?lang=bi
Liljeqvist, Matti: Vanhan testamentin heprean ja aramean sanakirja.
Finn Lectura 2010 (MLH)
Mozeson, Isaac E.: The Word. The Dictionary That Reveals the Hebrew Source
of English. Shapolsky 1989 (Mozeson)
1. ALVEOLAARISTA UVULAARIKSI
ELI HAMMASVALLIÄÄNTEESTÄ KITAKIELEKEÄÄNTEEKSI
רֵי״שׁ רי״ש
fem. PBH resh-kirjain 'pää'
• gematrinen lukuarvo 200, paikkalukuarvo 20
• > kreik. Ρ ρ roo > lat. R
רֹאשׁ
rosh mask. (612x) pää, alku, johtaja
H2 ראש ra'ash (0/~850) olla alkuna, päänä (juuri)
רֵאשִׁית
reshit fem. (51x) alku, ensimmäinen, esikoinen
בְּרֵאשִׁית
Bereshit teosn. mask. Ensimmäinen Mooseksen kirja 'alussa'
'ihmiseksi syntyvän esikoisen kautta'
רִאשׁוֹן
rishon num. mask. (*roshon dissimilaatio) (182x) ensimmäinen
H2 ראש ra'ash (0/~850) olla alkuna, päänä (juuri)
Heprean ʁesh-kirjaimen gematrinen lukuarvo on 200, paikka- eli järjestyslukuarvo 20. Kreikan roo ja latinan "r" johtuvat ʁeshistä. Resh on muunnelma raamatullisesta rosh-sanasta, joka tarkoittaa 'pää, alku, johtaja'.
Alkuaan ʁesh on äännetty samalla tavalla, kuin miten me suomalaiset äännämme r-äänteen. Viimeistään keskiajalla alkoi kuitenkin muutos, jossa resh siirtyi suun takaosaan, kitakielekkeeseen eli uvulaan, hankaavaksi eli frikatiiviseksi äänteeksi: ʁesh. Mutta jos jollekulle on vaikeaa siirtää r-äänne suun takaosaan, niin meikäläisellä r-ääntämyksellä tulee silläkin hyvin toimeen: kaikki ymmärtävät sen oikein.
2. PÄÄ, ALKU
Resh 'pää, alku' esiintyy jo Raamatun ensimmäisessä sanassa osana reshit-sanaa, joka tarkoittaa alkua, alkupäätä, ensimmäistä, ensihedelmää ja erityisesti esikoista eli ensiksi syntynyttä.
בְּרֵאשִׁית
Bereshit 'Alussa'
Raamattu alkaa sanalla "bereshit". Reshit 'alku, ensimmäinen, esikoinen' -sanan edellä on vielä prepositio eli etusana "be", joka tarkoittaa 'jossakin', 'jonakin aikana' tai 'jonkun kautta, välityksellä'.
3. RAAMATUN ENSIMMÄINEN JAE
3.1 BERESHIT 'ALUSSA'
1Moos01_01H
בְּרֵאשִׁית בָּרָא אֱלֹהִ֑ים
אֵת־הַשָּׁמַ֫יִם וְאֵת־הָאָֽרֶץ׃
Raamatun ensimmäinen jae kuuluu kokonaisuudessaan hepreaksi: Bereshit bara Elohim et hashamaim ve'et ha'arets.
Sana sanalta etenevä raakakäännös: Alussa loi Kolminaisuusjumala kaksoistaivaan ja maan. (1Moos01_01_JMR)
Tutkimme hetken noita alkujakeen seitsemän sanaa.
Raamattu alkaa siis sanalla bereshit 'alussa'. Siinä on ensimmäisenä aakkoston toinen kirjain "bet". Bet eli samalla luku kaksi tarkoittaa 'talo, rakennus'. Se symboloi vahvasti Jumalan toista persoonaa, jolle Isä loi ruumiin eli talon. Alef symboloi aakkostossa puolestaan ensisijaisesti Isää eli Jumalan ensimmäistä persoonaa. Alef eli Isä olisi itseoikeutettu aloittamaan Raamatun. Mutta Isä haluaa antaa kunnian Pojalle eli Betille. Isä sanoo: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!" (Mark09_07)
Jae alkaa be-prepositiolla eli etusanalla, joka tarkoittaa perusmerkityksessään samaa kuin esimerkiksi englannin tai saksan "in" tai ruotsin "i". Nämä indoeurooppalaisten kielten prepositiot johtuvat lopulta samasta heprean kolmikirjaimisesta בנה bana (bet–nun–he) 'rakentaa sisätila' -juuresta kuin heprean be-prepositio. Kysymys on sananmukaisesti 'rakennetussa sisätilassa olemisesta'. Suomessa se ilmaistaan inessiivin eli "sisäolennon" -ssa tai -ssä ‑päätteellä. Myös ben 'poika' johtuu bana- eli rakentaa juuresta. Poika on sananmukaisesti sekä suvun 'rakennus' että 'rakentaja' – vahvaa Kristus-saarnaa tämäkin.
Jossakin olemisen lisäksi heprean be-prepositio ilmaisee myös ajankohtaa 'jonakin aikana' sekä välinettä eli instrumentaalin, so. minkä kautta, välityksellä tai avulla tehdään.
Reshit tarkoittaa 'alku, ensimmäinen, ensihedelmä ja esikoinen'. Pohjana siinä on resh- eli rosh-sana, joka tarkoittaa päätä. Sanan lopussa on feminiininen it-pääte. Feminiinisyys viittaa myös ihmisyyteen. Ihminen on aina feminiinisessä suhteessa maskuliiniseen Jumalaan. "Reshit" saarnaa meille ihmisesikoista, ihmiseksi syntyvää Jumalan toista persoonaa.
Bereshit 'alussa' voidaan siis dynaamisesti kääntää 'ihmisesikoisen kautta'. Paavali antaa Kolossalaiskirjeessään eksegeesin eri raamatunselityksen juuri tähän bereshit-sanaan:
Kol. 1:14–18
14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksiantaminen, (Kol01_14)
15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. (Kol01_15)
16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkoot valtaistuimia, herruuksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten, (Kol01_16)
17 ja hän on ennen kaikkia, ja kaikki pysyy hänessä voimassa. (Kol01_17)
18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää, hän, joka on alku, kuolleista nousseitten esikoinen, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol01_18)
3.2 BARA 'LOI'
Raamatun toinen sana בָּרָא bara (bet–resh–alef) 'loi' on varattu pelkästään Jumalan luomistyötä varten. Raamatussa kukaan muu kuin itse Jumala ei voi tämän verbin ilmoittamaa toimintaa harjoittaa. Kysymyksessä on tyhjästä luominen. Ihmisvoimin "tyhjästä on paha nyhjästä", mutta Jumala sen pystyy sanallaan tekemään. Jumalan sana luo uutta – se vaikuttaa ja kutsuu olemaan sellaista, mitä ei aikaisemmin ole ollut. Paavali puhuu tästä Roomalaiskirjeen luvussa 4:
Room. 4:17
17 – – Jumala – – kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat. (Room04_17)
Jumala ei luo sanallaan pelkästään näkyvää fyysistä maailmaa ja elämää, vaan hän luo ja kutsuu sanallaan olemaan myös hengellisen elämän: Jumalan sana vaikuttaa Pyhän Hengen voimalla kasteessa uudestisyntymisen. Hengellisesti kuolleeseen ihmiseen syntyy armonvälineiden vaikutuksesta hengellinen elämä, jota hänessä ei aiemmin ole ollut. Jeesus tulee Henkensä kautta asumaan hauraaseen saviastiaan.
Tärkeä yhteys tähän ברא bara (bet–resh–alef) 'luoda, kutsua tyhjästä olemaan' ‑juureen syntyy sen kautta, että on olemassa samalla tavalla lausuttava sisarjuuri ברה (bet–resh–he) 'aterioida eli syödä yhdessä'. Tästä yhdessä syömisen -sanasta johtuu heprean liittoa tarkoittava sana בְּרִית berit. Sananmukaisesti liitto tarkoittaa 'yhdessä syöminen'. Kun Jeesus asettaa kiirastorstai-iltana Uuden liiton, niin hän sananmukaisesti asettaa uuden ateriayhteyden, joka luo uutta ja jossa syntyy uutta. Herran pyhässä ehtoollisessa syntyy konkreettinen, lihallinen ja materiaalinen yhteys Jumalan ja ihmisen välille.
3.3 ELOHIM 'KOLMINAISUUSJUMALA'
Raamatun kolmas sana on אֱלֹהִים Elohim, joka on monikkomuoto Jumalaa tarkoittavasta אֱלוֹהַּ Eloah -sanasta. Monikolliseen Elohim-nimeen liittyvät verbit ovat kuitenkin yksikössä. Se tarkoittaa sitä, että kysymyksessä on monikollinen persoona, jonka teot ovat kuitenkin yhdet. Tämä on heprean kielen keino tuoda julki ihmisjärjelle käsittämätön salaisuus: Isä ja Poika ja Pyhä Henki on yksi Jumala, jossa on kolme eri persoonaa.
Eloah 'Jumala' ja samalla sen monikollinen muoto 'Elohim' tarkoittaa seuraavia asioita – kaikkia näitä yhdistää käden tai käsien nostaminen ja kädellä osoittaminen:
• 1. hän, jota osoitetaan kädellä – Jumala ylhäällä taivaassa
ja "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh01_29)
• 2. vala eli äärimmäinen totuusaste (Joh14_06)
– vannottaessa nostetaan käsi
• 3. kirous – Jeesus tuli Golgatan ristillä kirotuksi,
hänet tehtiin synniksi ja kirotuksi käärmeeksi meidän syntiemme sovitukseksi – kirottaessakin nostetaan kädet
• 4. valitus – ristiään kantavaa Vapahtajaamme
valitetaan niin kuin ainoaa poikaa, esikoista (Sak12_10)
– myös valitukseen kuuluu käsien nostaminen
3.4 ET 'OBJEKTIN MERKKI'
Raamatun neljäs sana on prepositio אֵת/אֶת et (alef–tav), joka on tässä tekemisen kohteen eli objektin merkki. Se muodostuu kahdesta kirjaimesta: א alef ja ת tav, jotka ovat samalla heprealaisen aakkoston ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Kreikan kirjaimistoon sovellettuna se olisi α alfa ja ω oomega, suomessa käytettävään latinalaisen kirjaimiston skandinaavisessa versiossa a ja ö.
Ilmestyskirjassa Herra sanoo tämän ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen, Alfan ja Oomegan eli heprealais–aramealaisittain Alef ja Tav, omaksi nimekseen kolme kertaa. Se tarkoittaa sitä, että hän on ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Samalla Vapahtajamme liittää itsensä kirjaimiin ja niistä muodostuviin sanoihin. Jeesus on lihaksi tullut Jumalan kielen kirjain ja sana!
3.5 HASHAMAIM 'KAKSOISTAIVAS'
Jakeen viides sana הַשָּׁמַ֫יִם hashamaim 'taivaat' on duaalimuotoinen eli kaksoistaivas. Kaksikollisuus viittaa luomiskertomuksen kahteen taivaan puoliskoon: aliseen taivaaseen, jossa linnut lentelevät ja yliseen taivaaseen, jossa sijaitsevat taivaankappaleet. Voimme puhua ilmakehästä ja avaruudesta. Samalla kaksikollisuus viittaa sekä näkyvään taivaaseen, englanniksi sky, että näkymättömään Jumalan asuinpaikkaan, englanniksi heaven.
Hashamaim-sanan alussa on määräävä artikkeli הַ ha. Siinä on näkyvissä vain yksi kirjain ה he, joka symboloi erityisesti Pyhää Henkeä. Se, että tämä Pyhää Henkeä kuvaava yksikirjaiminen sana esiintyy ensimmäisen kerran juuri taivaan yhteydessä, ei ole tietenkään sattumaa. Jumala lähettää ja vuodattaa Pyhän Henkensä luotaan nimenomaan taivaasta maan päälle kirkastamaan rakasta Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta.
Ha-artikkelin kolmikirjaiminen juuri on הנן hanan (he–nun–nun) 'kiinnittää huomio'. Juuri esiintyy myös sanassa הִנֵּה hine 'katso!' "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh01_29)
Shamaim 'kaksoistaivas' muodostuu kahdesta sanasta. Ensin siinä on relatiivipronominin אֲשֶׁר asher 'joka, mikä' lyhentymä שָׁ sha ja sitten kaksoisvettä tarkoittava duaalinen sana מַ֫יִם maim. Taivas on sananmukaisesti 'joka kaksoisvesi' tai dynaamisemmin 'jossa kaksoisvesi'.
Kaksoisvesi tarkoittaa luomiskertomuksessa sekä ylisiä vesiä, jotka ovat ilmakehässä ja pilvissä, että alisia vesiä, jotka ovat maan päällä meressä, järvissä ja joissa sekä maan alla pohjavesinä. Hengellisesti ymmärrämme, että kaksoisvesi tarkoittaa sekä fyysistä vettä, joka sataa taivaasta alas maahan ja saa sen kasvamaan, että hengellistä vettä, joka saa aikaan hengellisen kasvun. Hengellinen vesi tarkoittaa Pyhää Henkeä, Jumalan sanaa ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Pyhässä kasteessa nämä kaksi, fyysinen vesi ja hengellinen vesi, yhdistyvät ja lahjoittavat uuden hengellisen elämän.
3.6 VE'ET 'JA'
Jakeen toiseksi viimeinen sana וְאֵת ve'et muodostuu kahdesta sanasta: ensin siinä on heprean yleisin sana -וְ ve- 'ja', johon on liittynyt jo edellä mainittu objektin merkki אֵת.
Ve-sanan kolmikirjaiminen juuri on ווו vuv (vav–vav–vav) 'liittää yhteen'. "Ve" on lyhentymä sanasta וָו vav 'kiinnityskoukku, naula'. Vav-koukuilla ripustettiin aikanaan ilmestysmajassa ja sitä seuranneessa temppelissä pyhän ja kaikkeinpyhimmän erottanut väliverho eli esirippu. Ilmestysmajan ja temppelin vav-koukut tarkoittavat Golgatan ristin nauloja, jolla Vapahtajamme ripustettiin uudeksi eläväksi tieksi kaikkeinpyhimpään eli taivaaseen.
Ve- eli ja-sana esiintyy Tanachissa keskimäärin lähes tarkalleen joka kuudennen sanan alussa. Jo Vanhan liiton Jumalan sanassa on joka kuudennen sanan alussa naula muistuttamassa meitä siitä, että kerran Uuden liiton lihaksi tulevaan Jumalan sanaan lyödään naulat viikon kuudentena päivänä eli pitkäperjantaina.
3.7 HA'ARETS 'MAA'
Ensimmäisen jakeen viimeinen sana הָאָ֫רֶץ ha'arets 'maa' tarkoittaa 'luja/vakaa perusta'. Se on yksi Raamatun heprean neljästä tärkeimmästä sanasta yhdessä אֲדֹנָי Adonai 'Herra', הַר har 'vuori' ja עַם am 'kansa' -sanojen kanssa.
H6A Tanachin eli VT:n neljä tärkeintä sanaa
https://gen.fi/h6a-tanachin-nelja-tarkeinta-sanaa.html
Dynaaminen käännös Raamatun ensimmäisestä jakeesta voisi kuulua esimerkiksi seuraavasti: "Ihmiseksi syntyvän esikoisen kautta Kolminaisuusjumala kutsui tyhjästä olemaan kaksoisvedenpaikan ja lujan perustan."
H6 HEPREA JEESUS-KIELI https://gen.fi/h6.html
H6J JEESUS HEPREAN KIRJAIMISSA (kevät 2026) https://gen.fi/h6j.html
H6J Resh: Alku ja seurakunnan pää (Jeesus hepr. kirjaimissa 21/23)
https://gen.fi/h6j-20.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Tallenne ja dokumentteja
1. Alveolaarista uvulaariksi eli hammasvalliäänteestä kitakielekeäänteeksi
2. Pää ja alku
3. Raamatun ensimmäinen jae
3.1 Bereshit 'Alussa'
3.2 Bara 'loi'
3.3 Elohim 'Kolminaisuusjumala'
3.4 Et 'objektin merkki'
3.5 Hashamaim 'kaksoistaivas'
3.6 Ve'et 'ja'
3.7 Ha'arets 'maa'
0. TALLENNE JA DOKUMENTTEJA
Kristus kirjaimissa 57, Resh (Jeesus kirjaimissa 21/23), 26.5.2026 (14.36)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/phm2507fd0yo/
Youtube https://youtu.be/sAVgD0xqX-A
H6J Resh: Alku ja seurakunnan pää (Jeesus hepr. kirjaimissa 21/23)
https://gen.fi/h6j-20.html
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
H4A Kirjainten varhaisimmat muodot
https://gen.fi/h4a-kirjainten-varhaisimmat-muodot.html
H4A ק kof ja ר resh (kirjaimet)
https://gen.fi/h4a-19-kof.html
Klein, Ernest: A Comprehensive Etymological Dictionary
of the Hebrew Language. Macmillan 1987 (Klein)
https://www.sefaria.org/Klein_Dictionary?lang=bi
Liljeqvist, Matti: Vanhan testamentin heprean ja aramean sanakirja.
Finn Lectura 2010 (MLH)
Mozeson, Isaac E.: The Word. The Dictionary That Reveals the Hebrew Source
of English. Shapolsky 1989 (Mozeson)
1. ALVEOLAARISTA UVULAARIKSI
ELI HAMMASVALLIÄÄNTEESTÄ KITAKIELEKEÄÄNTEEKSI
רֵי״שׁ רי״ש
fem. PBH resh-kirjain 'pää'
• gematrinen lukuarvo 200, paikkalukuarvo 20
• > kreik. Ρ ρ roo > lat. R
רֹאשׁ
rosh mask. (612x) pää, alku, johtaja
H2 ראש ra'ash (0/~850) olla alkuna, päänä (juuri)
רֵאשִׁית
reshit fem. (51x) alku, ensimmäinen, esikoinen
בְּרֵאשִׁית
Bereshit teosn. mask. Ensimmäinen Mooseksen kirja 'alussa'
'ihmiseksi syntyvän esikoisen kautta'
רִאשׁוֹן
rishon num. mask. (*roshon dissimilaatio) (182x) ensimmäinen
H2 ראש ra'ash (0/~850) olla alkuna, päänä (juuri)
Heprean ʁesh-kirjaimen gematrinen lukuarvo on 200, paikka- eli järjestyslukuarvo 20. Kreikan roo ja latinan "r" johtuvat ʁeshistä. Resh on muunnelma raamatullisesta rosh-sanasta, joka tarkoittaa 'pää, alku, johtaja'.
Alkuaan ʁesh on äännetty samalla tavalla, kuin miten me suomalaiset äännämme r-äänteen. Viimeistään keskiajalla alkoi kuitenkin muutos, jossa resh siirtyi suun takaosaan, kitakielekkeeseen eli uvulaan, hankaavaksi eli frikatiiviseksi äänteeksi: ʁesh. Mutta jos jollekulle on vaikeaa siirtää r-äänne suun takaosaan, niin meikäläisellä r-ääntämyksellä tulee silläkin hyvin toimeen: kaikki ymmärtävät sen oikein.
2. PÄÄ, ALKU
Resh 'pää, alku' esiintyy jo Raamatun ensimmäisessä sanassa osana reshit-sanaa, joka tarkoittaa alkua, alkupäätä, ensimmäistä, ensihedelmää ja erityisesti esikoista eli ensiksi syntynyttä.
בְּרֵאשִׁית
Bereshit 'Alussa'
Raamattu alkaa sanalla "bereshit". Reshit 'alku, ensimmäinen, esikoinen' -sanan edellä on vielä prepositio eli etusana "be", joka tarkoittaa 'jossakin', 'jonakin aikana' tai 'jonkun kautta, välityksellä'.
3. RAAMATUN ENSIMMÄINEN JAE
3.1 BERESHIT 'ALUSSA'
1Moos01_01H
בְּרֵאשִׁית בָּרָא אֱלֹהִ֑ים
אֵת־הַשָּׁמַ֫יִם וְאֵת־הָאָֽרֶץ׃
Raamatun ensimmäinen jae kuuluu kokonaisuudessaan hepreaksi: Bereshit bara Elohim et hashamaim ve'et ha'arets.
Sana sanalta etenevä raakakäännös: Alussa loi Kolminaisuusjumala kaksoistaivaan ja maan. (1Moos01_01_JMR)
Tutkimme hetken noita alkujakeen seitsemän sanaa.
Raamattu alkaa siis sanalla bereshit 'alussa'. Siinä on ensimmäisenä aakkoston toinen kirjain "bet". Bet eli samalla luku kaksi tarkoittaa 'talo, rakennus'. Se symboloi vahvasti Jumalan toista persoonaa, jolle Isä loi ruumiin eli talon. Alef symboloi aakkostossa puolestaan ensisijaisesti Isää eli Jumalan ensimmäistä persoonaa. Alef eli Isä olisi itseoikeutettu aloittamaan Raamatun. Mutta Isä haluaa antaa kunnian Pojalle eli Betille. Isä sanoo: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!" (Mark09_07)
Jae alkaa be-prepositiolla eli etusanalla, joka tarkoittaa perusmerkityksessään samaa kuin esimerkiksi englannin tai saksan "in" tai ruotsin "i". Nämä indoeurooppalaisten kielten prepositiot johtuvat lopulta samasta heprean kolmikirjaimisesta בנה bana (bet–nun–he) 'rakentaa sisätila' -juuresta kuin heprean be-prepositio. Kysymys on sananmukaisesti 'rakennetussa sisätilassa olemisesta'. Suomessa se ilmaistaan inessiivin eli "sisäolennon" -ssa tai -ssä ‑päätteellä. Myös ben 'poika' johtuu bana- eli rakentaa juuresta. Poika on sananmukaisesti sekä suvun 'rakennus' että 'rakentaja' – vahvaa Kristus-saarnaa tämäkin.
Jossakin olemisen lisäksi heprean be-prepositio ilmaisee myös ajankohtaa 'jonakin aikana' sekä välinettä eli instrumentaalin, so. minkä kautta, välityksellä tai avulla tehdään.
Reshit tarkoittaa 'alku, ensimmäinen, ensihedelmä ja esikoinen'. Pohjana siinä on resh- eli rosh-sana, joka tarkoittaa päätä. Sanan lopussa on feminiininen it-pääte. Feminiinisyys viittaa myös ihmisyyteen. Ihminen on aina feminiinisessä suhteessa maskuliiniseen Jumalaan. "Reshit" saarnaa meille ihmisesikoista, ihmiseksi syntyvää Jumalan toista persoonaa.
Bereshit 'alussa' voidaan siis dynaamisesti kääntää 'ihmisesikoisen kautta'. Paavali antaa Kolossalaiskirjeessään eksegeesin eri raamatunselityksen juuri tähän bereshit-sanaan:
Kol. 1:14–18
14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksiantaminen, (Kol01_14)
15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. (Kol01_15)
16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkoot valtaistuimia, herruuksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten, (Kol01_16)
17 ja hän on ennen kaikkia, ja kaikki pysyy hänessä voimassa. (Kol01_17)
18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää, hän, joka on alku, kuolleista nousseitten esikoinen, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol01_18)
3.2 BARA 'LOI'
Raamatun toinen sana בָּרָא bara (bet–resh–alef) 'loi' on varattu pelkästään Jumalan luomistyötä varten. Raamatussa kukaan muu kuin itse Jumala ei voi tämän verbin ilmoittamaa toimintaa harjoittaa. Kysymyksessä on tyhjästä luominen. Ihmisvoimin "tyhjästä on paha nyhjästä", mutta Jumala sen pystyy sanallaan tekemään. Jumalan sana luo uutta – se vaikuttaa ja kutsuu olemaan sellaista, mitä ei aikaisemmin ole ollut. Paavali puhuu tästä Roomalaiskirjeen luvussa 4:
Room. 4:17
17 – – Jumala – – kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat. (Room04_17)
Jumala ei luo sanallaan pelkästään näkyvää fyysistä maailmaa ja elämää, vaan hän luo ja kutsuu sanallaan olemaan myös hengellisen elämän: Jumalan sana vaikuttaa Pyhän Hengen voimalla kasteessa uudestisyntymisen. Hengellisesti kuolleeseen ihmiseen syntyy armonvälineiden vaikutuksesta hengellinen elämä, jota hänessä ei aiemmin ole ollut. Jeesus tulee Henkensä kautta asumaan hauraaseen saviastiaan.
Tärkeä yhteys tähän ברא bara (bet–resh–alef) 'luoda, kutsua tyhjästä olemaan' ‑juureen syntyy sen kautta, että on olemassa samalla tavalla lausuttava sisarjuuri ברה (bet–resh–he) 'aterioida eli syödä yhdessä'. Tästä yhdessä syömisen -sanasta johtuu heprean liittoa tarkoittava sana בְּרִית berit. Sananmukaisesti liitto tarkoittaa 'yhdessä syöminen'. Kun Jeesus asettaa kiirastorstai-iltana Uuden liiton, niin hän sananmukaisesti asettaa uuden ateriayhteyden, joka luo uutta ja jossa syntyy uutta. Herran pyhässä ehtoollisessa syntyy konkreettinen, lihallinen ja materiaalinen yhteys Jumalan ja ihmisen välille.
3.3 ELOHIM 'KOLMINAISUUSJUMALA'
Raamatun kolmas sana on אֱלֹהִים Elohim, joka on monikkomuoto Jumalaa tarkoittavasta אֱלוֹהַּ Eloah -sanasta. Monikolliseen Elohim-nimeen liittyvät verbit ovat kuitenkin yksikössä. Se tarkoittaa sitä, että kysymyksessä on monikollinen persoona, jonka teot ovat kuitenkin yhdet. Tämä on heprean kielen keino tuoda julki ihmisjärjelle käsittämätön salaisuus: Isä ja Poika ja Pyhä Henki on yksi Jumala, jossa on kolme eri persoonaa.
Eloah 'Jumala' ja samalla sen monikollinen muoto 'Elohim' tarkoittaa seuraavia asioita – kaikkia näitä yhdistää käden tai käsien nostaminen ja kädellä osoittaminen:
• 1. hän, jota osoitetaan kädellä – Jumala ylhäällä taivaassa
ja "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh01_29)
• 2. vala eli äärimmäinen totuusaste (Joh14_06)
– vannottaessa nostetaan käsi
• 3. kirous – Jeesus tuli Golgatan ristillä kirotuksi,
hänet tehtiin synniksi ja kirotuksi käärmeeksi meidän syntiemme sovitukseksi – kirottaessakin nostetaan kädet
• 4. valitus – ristiään kantavaa Vapahtajaamme
valitetaan niin kuin ainoaa poikaa, esikoista (Sak12_10)
– myös valitukseen kuuluu käsien nostaminen
3.4 ET 'OBJEKTIN MERKKI'
Raamatun neljäs sana on prepositio אֵת/אֶת et (alef–tav), joka on tässä tekemisen kohteen eli objektin merkki. Se muodostuu kahdesta kirjaimesta: א alef ja ת tav, jotka ovat samalla heprealaisen aakkoston ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Kreikan kirjaimistoon sovellettuna se olisi α alfa ja ω oomega, suomessa käytettävään latinalaisen kirjaimiston skandinaavisessa versiossa a ja ö.
Ilmestyskirjassa Herra sanoo tämän ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen, Alfan ja Oomegan eli heprealais–aramealaisittain Alef ja Tav, omaksi nimekseen kolme kertaa. Se tarkoittaa sitä, että hän on ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Samalla Vapahtajamme liittää itsensä kirjaimiin ja niistä muodostuviin sanoihin. Jeesus on lihaksi tullut Jumalan kielen kirjain ja sana!
3.5 HASHAMAIM 'KAKSOISTAIVAS'
Jakeen viides sana הַשָּׁמַ֫יִם hashamaim 'taivaat' on duaalimuotoinen eli kaksoistaivas. Kaksikollisuus viittaa luomiskertomuksen kahteen taivaan puoliskoon: aliseen taivaaseen, jossa linnut lentelevät ja yliseen taivaaseen, jossa sijaitsevat taivaankappaleet. Voimme puhua ilmakehästä ja avaruudesta. Samalla kaksikollisuus viittaa sekä näkyvään taivaaseen, englanniksi sky, että näkymättömään Jumalan asuinpaikkaan, englanniksi heaven.
Hashamaim-sanan alussa on määräävä artikkeli הַ ha. Siinä on näkyvissä vain yksi kirjain ה he, joka symboloi erityisesti Pyhää Henkeä. Se, että tämä Pyhää Henkeä kuvaava yksikirjaiminen sana esiintyy ensimmäisen kerran juuri taivaan yhteydessä, ei ole tietenkään sattumaa. Jumala lähettää ja vuodattaa Pyhän Henkensä luotaan nimenomaan taivaasta maan päälle kirkastamaan rakasta Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta.
Ha-artikkelin kolmikirjaiminen juuri on הנן hanan (he–nun–nun) 'kiinnittää huomio'. Juuri esiintyy myös sanassa הִנֵּה hine 'katso!' "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh01_29)
Shamaim 'kaksoistaivas' muodostuu kahdesta sanasta. Ensin siinä on relatiivipronominin אֲשֶׁר asher 'joka, mikä' lyhentymä שָׁ sha ja sitten kaksoisvettä tarkoittava duaalinen sana מַ֫יִם maim. Taivas on sananmukaisesti 'joka kaksoisvesi' tai dynaamisemmin 'jossa kaksoisvesi'.
Kaksoisvesi tarkoittaa luomiskertomuksessa sekä ylisiä vesiä, jotka ovat ilmakehässä ja pilvissä, että alisia vesiä, jotka ovat maan päällä meressä, järvissä ja joissa sekä maan alla pohjavesinä. Hengellisesti ymmärrämme, että kaksoisvesi tarkoittaa sekä fyysistä vettä, joka sataa taivaasta alas maahan ja saa sen kasvamaan, että hengellistä vettä, joka saa aikaan hengellisen kasvun. Hengellinen vesi tarkoittaa Pyhää Henkeä, Jumalan sanaa ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Pyhässä kasteessa nämä kaksi, fyysinen vesi ja hengellinen vesi, yhdistyvät ja lahjoittavat uuden hengellisen elämän.
3.6 VE'ET 'JA'
Jakeen toiseksi viimeinen sana וְאֵת ve'et muodostuu kahdesta sanasta: ensin siinä on heprean yleisin sana -וְ ve- 'ja', johon on liittynyt jo edellä mainittu objektin merkki אֵת.
Ve-sanan kolmikirjaiminen juuri on ווו vuv (vav–vav–vav) 'liittää yhteen'. "Ve" on lyhentymä sanasta וָו vav 'kiinnityskoukku, naula'. Vav-koukuilla ripustettiin aikanaan ilmestysmajassa ja sitä seuranneessa temppelissä pyhän ja kaikkeinpyhimmän erottanut väliverho eli esirippu. Ilmestysmajan ja temppelin vav-koukut tarkoittavat Golgatan ristin nauloja, jolla Vapahtajamme ripustettiin uudeksi eläväksi tieksi kaikkeinpyhimpään eli taivaaseen.
Ve- eli ja-sana esiintyy Tanachissa keskimäärin lähes tarkalleen joka kuudennen sanan alussa. Jo Vanhan liiton Jumalan sanassa on joka kuudennen sanan alussa naula muistuttamassa meitä siitä, että kerran Uuden liiton lihaksi tulevaan Jumalan sanaan lyödään naulat viikon kuudentena päivänä eli pitkäperjantaina.
3.7 HA'ARETS 'MAA'
Ensimmäisen jakeen viimeinen sana הָאָ֫רֶץ ha'arets 'maa' tarkoittaa 'luja/vakaa perusta'. Se on yksi Raamatun heprean neljästä tärkeimmästä sanasta yhdessä אֲדֹנָי Adonai 'Herra', הַר har 'vuori' ja עַם am 'kansa' -sanojen kanssa.
H6A Tanachin eli VT:n neljä tärkeintä sanaa
https://gen.fi/h6a-tanachin-nelja-tarkeinta-sanaa.html
Dynaaminen käännös Raamatun ensimmäisestä jakeesta voisi kuulua esimerkiksi seuraavasti: "Ihmiseksi syntyvän esikoisen kautta Kolminaisuusjumala kutsui tyhjästä olemaan kaksoisvedenpaikan ja lujan perustan."