H6J Tet 10/23 (HEPREA JEESUS-KIELI JEESUS HEPREAN KIRJAIMISSA)
| h6j-09.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 7.1.2026).
H6 HEPREA JEESUS-KIELI https://gen.fi/h6.html
H6J JEESUS HEPREAN KIRJAIMISSA (kevät 2026) https://gen.fi/h6j.html
H6J Tet: Herra on hyvä (Jeesus hepr. kirjaimissa 10/23)
https://gen.fi/h6j-09.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Tallenne ja dokumentteja
1. Tet 'hyvä'
2. Luku yhdeksän Vanhassa testamentissa
3. Tet-kirjaimen ensimmäinen esiintymä
0. TALLENNE JA DOKUMENTTEJA
Kristus kirjaimissa 46, Tet (Jeesus kirjaimissa 10/23), 10.3.2026 (14.09)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pwfxjery35en/
Youtube https://youtu.be/tEpNlyLJqOU
H6J Tet: Herra on hyvä (Jeesus hepr. kirjaimissa 10/23)
https://gen.fi/h6j-09.html
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
H4A Kirjainten varhaisimmat muodot
https://gen.fi/h4a-kirjainten-varhaisimmat-muodot.html
H4A ט tet ja י jod (kirjaimet)
https://gen.fi/h4a-09-tet.html
H6K 9 Tet (Kristus kirjaimissa)
https://gen.fi/h6k-09-tet.html
Klein, Ernest: A Comprehensive Etymological Dictionary
of the Hebrew Language. Macmillan 1987 (Klein)
https://www.sefaria.org/Klein_Dictionary?lang=bi
Liljeqvist, Matti: Vanhan testamentin heprean ja aramean sanakirja.
Finn Lectura 2010 (MLH)
Mozeson, Isaac E.: The Word. The Dictionary That Reveals the Hebrew Source
of English. Shapolsky 1989 (Mozeson)
1. TET 'HYVÄ'
טֵי״ת טֵי״ת
tet fem. PBH tet-kirjain 'hyvä'
• foin. 'rukin pyörä'
• sekä gematrinen että paikkalukuarvo 9
• > kreik. Θ θῆτα theeta > lat. –
• > arab. numero 9
טוֹב
tov adj. (481x) hyvä, miellyttävä, tyytyväinen, valmis, kaunis, oikea
H2 טוב tov (42/673) olla hyvä (juuri)
https://gen.fi/h2-9wb.html
H2 טוֹב tov (481x) hyvä, miellyttävä, tyytyväinen, valmis, kaunis (adjektiivi)
https://gen.fi/h2-9wb-tov-adj.html
Kreikan theeta-kirjain johtuu tet-kirjaimesta samoin kuin arabialainen numero 9. Latinan kirjaimistoon asti tet ei ole yltänyt. Kielihistoriallisesti tet on ääntynyt tummana painollisena eli emfaattisena t-kirjaimena suun takaosassa. Nykyisin se äännetään tavallisena t-kirjaimena.
Allekirjoittanut opettaa tet-kirjaimen merkitykseksi 'hyvä', hepreaksi טוֹב tov. "Tov-hyvä" on yksi rakkaan Vapahtajamme nimistä: "Hodu l'Adonai, ki Tov! Kiittäkää Herraa, sillä hän on Hyvä!" – Hyvä isolla h-kirjaimella. On mahdollista, että tet- ja tov-sanoilla on myös etymologinen eli sananjohdollinen yhteys.
Tet-kirjaimelle on esitetty 'hyvän' lisäksi monia muitakin merkityksiä. Foinikian kielessä se on tarkoittanut rukin pyörää. Itse ymmärrän tuon pyörä-merkityksen kuitenkin syntyneen tet-kirjaimen pyöränkaltaisen muodon kautta: pyörä ole tet-kirjaimen alkuperäinen merkitys.
Tet on myös luku 9, joka saarnaa ajan ja ikuisuuden kohtaamista. Yhdeksän on suurin yksijäseninen luku, äärimmäinen ja viimeinen.
Seemiläisissä kielissä o- ja a-vokaalit voivat olla keskenään vaihdannaisia. Siksi tov- eli hyvä-sana on voitu lausua myös muodossa "tav", niin kuin se arameassa onkin. Tav-muoto yhdistyy kauniisti aakkoston viimeiseen tav-kirjaimeen, joka tarkoittaa 'risti'. Ja myös toisinpäin: tav-kirjain 'risti' voidaan lausua myös muodossa "tov", kuten ashkenasijuutalaiset sen tänäkin päivänä lausuvat.
תָּו תי״ו
tav fem. PBH tav-kirjain 'omistajan merkki, risti'
H2 תוה tava (2/) piirtää ristinmerkki, merkitä ristinmerkillä (juuri)
Sanat tov 'hyvä' ja tav 'risti' ovat kolmikirjaimisten juuriensa kautta sukulaissanoja. Sukulaissanojen merkitykset kuuluvat aina tavalla tai toisella yhteen.
Tet-kirjaimen varhaisimmissa seemiläisissä muodoissa samoin kuin sen pohjaksi oletetussa egyptiläisessä hieroglyfissä on ristinmerkki. Vapahtajamme risti on tet-kirjaimessa vahvasti läsnä. Tav-risti ja tov-hyvä kuuluvat erottamattomasti yhteen. Ilman Jeesuksen ristiä meillä ei olisi mitään kestävää hyvää. Juuri Golgatan ristillä Jumala osoittaa meille hyvyytensä.
Ns. pienoisevankeliumi eli Johannes 3:16 kertoo juuri tämän:
Joh03_16 (sanatarkkuuteen pyrkivä käännös)
16 Sillä Jumala on rakastanut maailmaa siten, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jotta yksikään häneen uskova ei tuhoutuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh03_16_JM)
90-luvun kirkkoraamatun käännös "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa" ei ole onnistunut. Tässä kohtaa ei puhuta rakkauden määrästä vaan tavasta, miten se ihmiskunnalle osoitetaan. Jumalan rakkaus ja hyvyys on sitä, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa ristille meidän syntiemme sovitukseksi ja iankaikkiseksi pelastukseksi.
2. LUKU YHDEKSÄN VANHASSA TESTAMENTISSA
Tet-kirjain eli samalla luku yhdeksän, järjestyslukuna yhdeksäs, on suurin, viimeisin ja äärimmäisin kokonaisluvuista. Se kuvaa ajan ja iankaikkisuuden kohtaamista, kaiken päätepistettä: tet-kirjain eli yhdeksän saarnaa lihan kuolemaa, viimeistä tuomiota, taivasta ja uutta luomakuntaa.
Ensimmäisen kerran luku yhdeksän tulee esiin Raamatussa kerrottaessa Aadamin elinvuosien määrästä (930). Aadam kohtasi kuoleman kautta iankaikkisuuden elettyään yli 900 vuotta.
1. Moos. 5:5
5 Niin oli Aadamin koko elinaika 930 vuotta. Sitten hän kuoli. (1Moos05_05)
Aadam on esikuva Kristuksesta, joka on toinen eli viimeinen Aadam.
1. Kor. 15:45
45 Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli (lihassa) elävä olento", viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. (1Kor15_45)
Luvun yhdeksän esiintyminen Aadamin kohdalla ja erityisesti hänen kuolemastaan puhuttaessa, saarnaa Kristusta, jonka kuoleman kautta meille avataan uusi iankaikkisuuselämä.
Useimpien vanhimpien patriarkkojen elinvuosissa esiintyy luku yhdeksän, vanhimmaksi eläneen Metuselahin vuosissa jopa kahteen kertaan.
Aadam 930
Set 912
Enos 905
Kenan 910
Mahalalel 895
Jered 962
Henok 365
Metuselah 969
Lemek 777
Nooa 950
Henokin, eli 1930-luvun käännöksen Hanokin, muista patriarkkojen elinvuosista merkittävästi poikkeava luku selittyy hänen taivaaseen ottamisellaan. Lemekin, Nooan isän, elinvuosien määrä 777 on kolmiyhteisen täydellisen Jumalan luku. Tämä alleviivaa sitä, miten Lemekin poika Nooa on esikuva tulevalle Messiaalle.
Luku yhdeksän saarnaa patriarkkojen elinvuosissa ajan rajan vastaan tulemista ja iankaikkisuuden alkamista.
Abramin eli Abrahamin kohdalla myös luku yhdeksän tulee vahvasti, jopa kahdennettuna esille.
1. Moos. 17:1
1 Kun Abram oli 99 vuoden vanha, ilmestyi Jahve Abramille ja sanoi hänelle: "Minä olen Kaikkivaltias Jumala (El Shadai): Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton." (1Moos17_01)
Myös Saaran kohdalla mainitaan luku yhdeksän:
1. Moos. 17:17
17 Abraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko 100-vuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on 90 vuoden vanha, vielä synnyttää?" (1Moos17_17)
Iisakin normaalit luonnonlait ylittävä syntymä (isomummoikäinen 90-vuotias Saara synnyttää satavuotiaalle miehelle lapsen) on esikuva Kristuksen yliluonnollisesta sikiämisestä. Marian kohdussa kohtasivat rajallinen luotu aika ja toisaalta luomaton ja ääretön iankaikkisuus.
Luku yhdeksän kuvaa mitattavissa olevan ajallisen luodun sekä toisaalta mittaamattoman ja ikuisen Jumalan kohtauspistettä. Samaa luodun todellisuuden rajallisuutta ja toisaalta Luojan mahdollisuuksien rajattomuutta saarnaa nimenomaan 99-vuotiaan miehen siittämä lapsi.
Mutta luku yhdeksän ei kuvaa Abraham-kertomuksessa ainoastaan Iisakin ihmeellistä ja suorastaan taivaallista syntymää, vaan sen yhteyteen kuuluu myös ympärileikkauksen liitto.
1. Moos. 17:24
24 Abraham oli 99 vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin. (1Moos17_24)
Vanhan liiton ympärileikkaus saarnaa Jumalan Pojan Golgatan ristillä tapahtuvaa ympärileikkausta. Golgatan ristin pystypuu yhdistää maan ja taivaan, pyhän Jumalan ja langenneen ihmisen, ajan ja iankaikkisuuden.
Nimenomainen luku yhdeksän esiintyy Raamatussa ensimmäisen kerran vasta Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23 suuren sovituspäivän määräyksissä (NH jom kipur, BH jom (ha)kipurim).
3. Moos. 23:26–32
26 Herra puhui Moosekselle sanoen:
27 "Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä (jom hakipurim); pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Herralle uhri.
28 Älkää toimittako yhtäkään askaretta sinä päivänä, sillä se on sovituspäivä (jom kipurim), jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä.
29 Sillä jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseänsä paastolla, hävitettäköön kansastansa.
30 Jokaisen, joka sinä päivänä toimittaa jotakin askaretta,
minä hävitän hänen kansastansa.
31 Älkää silloin yhtäkään askaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin.
32 Se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti." (3Moos23_32)
Suuri sovituspäivä eli jom kipur oli se ainoa päivä vuodesta, jolloin ilmestysmajassa ja myöhemmässä Jerusalemin temppelissä esirippu eli väliverho avattiin auki: ylimmäinen pappi toimitti silloin kaikkeinpyhimmässä sovitusuhrin.
Suuri sovituspäivä on väkevä esikuva Vapahtajastamme. Jos joku ylenkatsoo Jeesuksen, pitää ristin Miestä halpana eikä turvaudu hänen täytettyyn työhönsä, niin sellainen tullaan hävittämään kansasta.
3. Moos. 23:30
30 Jokaisen, joka sinä päivänä toimittaa jotakin askaretta, minä hävitän hänen kansastansa. (3Moos23_30)
Luvun yhdeksän eli tetin liittyminen juuri tähän jom kipur -juhlaan kertoo jälleen ajan ja iankaikkisuuden kohtaamispisteestä: luomattoman ikuisen Jumalan ja luodun ihmisen yhteydestä. Aika ja ikuisuus, maa ja taivas, Herra ja palvelija, Pyhä Jumala ja langennut mutta nyt sovitettu ihminen lyövät kättä.
Suuri sovituspäivä oli myös se ainoa päivä vuodessa, jolloin lausuttiin Jahve-nimi: kaikkeinpyhimmästä tultuaan ylimmäinen pappi siunasi esipihalla rukoilemassa olleen kansan Aaronin papillisen siunauksen alkuperäisellä sanamuodolla: Jahve siunatkoon sinua jne. Kaikkina muina päivinä siunaus laskettiin Israelin poikien päälle muutetuin sanoin: Herra (Adonai) siunatkoon sinua jne. Tämä Herran nimen muuttuminen kertoo esikuvallisesti meille siitä, miten taivaassa Vapahtajamme kirjoittaa omiinsa uuden nimensä.
Ilm. 3:12
12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani luota, ja oman uuden nimeni. (Ilm03_12)
3. TET-KIRJAIMEN ENSIMMÄINEN ESIINTYMÄ
Ensimmäisen kerran tet 'hyvä' esiintyy Raamatun neljännessä jakeessa juuri tov- eli hyvä-sanassa (1Moos01_04). Tuo jae liittää yhteen Valon ja Hyvän – kumpikin on Vapahtajamme nimiä.
1. Moos. 1:4 (sanatarkkuuteen pyrkivä käännös)
4 Jumala näki, että valo oli hyvä (tov). Ja Jumala erotti valon pimeydestä. (1Moos01_04_JM)
Tetin lukuarvo 9 on läsnä tuossa ensimmäisessä esiintymässä. Tet on jakeen 18. kirjain (2 x 9), ja sen jälkeen jakeessa on vielä 27 kirjainta (3 x 9).
Luomiskertomuksessa valo edustaa esikuvallisesti Kristusta, joka nimi on Maailman Valo eli vanhan kirjasuomen mukaisesti Maailman Valkeus.
Joh. 8:12
12 Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä Olen (Ehje = Jahve!) Maailman Valo: Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva Elämän Valo." (Joh08_12)
Joh. 9:4–5
4 Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. (Joh09_04)
5 Niin kauan kuin olen maailmassa, olen minä Maailman Valo. (Joh09_05)
2. Kor. 4:3–6
3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, (2Kor04_03)
4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan Kuva. (2Kor04_04)
5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. (2Kor04_05)
6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valo pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. (2Kor04_06)
H6 HEPREA JEESUS-KIELI https://gen.fi/h6.html
H6J JEESUS HEPREAN KIRJAIMISSA (kevät 2026) https://gen.fi/h6j.html
H6J Tet: Herra on hyvä (Jeesus hepr. kirjaimissa 10/23)
https://gen.fi/h6j-09.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Tallenne ja dokumentteja
1. Tet 'hyvä'
2. Luku yhdeksän Vanhassa testamentissa
3. Tet-kirjaimen ensimmäinen esiintymä
0. TALLENNE JA DOKUMENTTEJA
Kristus kirjaimissa 46, Tet (Jeesus kirjaimissa 10/23), 10.3.2026 (14.09)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pwfxjery35en/
Youtube https://youtu.be/tEpNlyLJqOU
H6J Tet: Herra on hyvä (Jeesus hepr. kirjaimissa 10/23)
https://gen.fi/h6j-09.html
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
H4A Kirjainten varhaisimmat muodot
https://gen.fi/h4a-kirjainten-varhaisimmat-muodot.html
H4A ט tet ja י jod (kirjaimet)
https://gen.fi/h4a-09-tet.html
H6K 9 Tet (Kristus kirjaimissa)
https://gen.fi/h6k-09-tet.html
Klein, Ernest: A Comprehensive Etymological Dictionary
of the Hebrew Language. Macmillan 1987 (Klein)
https://www.sefaria.org/Klein_Dictionary?lang=bi
Liljeqvist, Matti: Vanhan testamentin heprean ja aramean sanakirja.
Finn Lectura 2010 (MLH)
Mozeson, Isaac E.: The Word. The Dictionary That Reveals the Hebrew Source
of English. Shapolsky 1989 (Mozeson)
1. TET 'HYVÄ'
טֵי״ת טֵי״ת
tet fem. PBH tet-kirjain 'hyvä'
• foin. 'rukin pyörä'
• sekä gematrinen että paikkalukuarvo 9
• > kreik. Θ θῆτα theeta > lat. –
• > arab. numero 9
טוֹב
tov adj. (481x) hyvä, miellyttävä, tyytyväinen, valmis, kaunis, oikea
H2 טוב tov (42/673) olla hyvä (juuri)
https://gen.fi/h2-9wb.html
H2 טוֹב tov (481x) hyvä, miellyttävä, tyytyväinen, valmis, kaunis (adjektiivi)
https://gen.fi/h2-9wb-tov-adj.html
Kreikan theeta-kirjain johtuu tet-kirjaimesta samoin kuin arabialainen numero 9. Latinan kirjaimistoon asti tet ei ole yltänyt. Kielihistoriallisesti tet on ääntynyt tummana painollisena eli emfaattisena t-kirjaimena suun takaosassa. Nykyisin se äännetään tavallisena t-kirjaimena.
Allekirjoittanut opettaa tet-kirjaimen merkitykseksi 'hyvä', hepreaksi טוֹב tov. "Tov-hyvä" on yksi rakkaan Vapahtajamme nimistä: "Hodu l'Adonai, ki Tov! Kiittäkää Herraa, sillä hän on Hyvä!" – Hyvä isolla h-kirjaimella. On mahdollista, että tet- ja tov-sanoilla on myös etymologinen eli sananjohdollinen yhteys.
Tet-kirjaimelle on esitetty 'hyvän' lisäksi monia muitakin merkityksiä. Foinikian kielessä se on tarkoittanut rukin pyörää. Itse ymmärrän tuon pyörä-merkityksen kuitenkin syntyneen tet-kirjaimen pyöränkaltaisen muodon kautta: pyörä ole tet-kirjaimen alkuperäinen merkitys.
Tet on myös luku 9, joka saarnaa ajan ja ikuisuuden kohtaamista. Yhdeksän on suurin yksijäseninen luku, äärimmäinen ja viimeinen.
Seemiläisissä kielissä o- ja a-vokaalit voivat olla keskenään vaihdannaisia. Siksi tov- eli hyvä-sana on voitu lausua myös muodossa "tav", niin kuin se arameassa onkin. Tav-muoto yhdistyy kauniisti aakkoston viimeiseen tav-kirjaimeen, joka tarkoittaa 'risti'. Ja myös toisinpäin: tav-kirjain 'risti' voidaan lausua myös muodossa "tov", kuten ashkenasijuutalaiset sen tänäkin päivänä lausuvat.
תָּו תי״ו
tav fem. PBH tav-kirjain 'omistajan merkki, risti'
H2 תוה tava (2/) piirtää ristinmerkki, merkitä ristinmerkillä (juuri)
Sanat tov 'hyvä' ja tav 'risti' ovat kolmikirjaimisten juuriensa kautta sukulaissanoja. Sukulaissanojen merkitykset kuuluvat aina tavalla tai toisella yhteen.
Tet-kirjaimen varhaisimmissa seemiläisissä muodoissa samoin kuin sen pohjaksi oletetussa egyptiläisessä hieroglyfissä on ristinmerkki. Vapahtajamme risti on tet-kirjaimessa vahvasti läsnä. Tav-risti ja tov-hyvä kuuluvat erottamattomasti yhteen. Ilman Jeesuksen ristiä meillä ei olisi mitään kestävää hyvää. Juuri Golgatan ristillä Jumala osoittaa meille hyvyytensä.
Ns. pienoisevankeliumi eli Johannes 3:16 kertoo juuri tämän:
Joh03_16 (sanatarkkuuteen pyrkivä käännös)
16 Sillä Jumala on rakastanut maailmaa siten, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jotta yksikään häneen uskova ei tuhoutuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh03_16_JM)
90-luvun kirkkoraamatun käännös "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa" ei ole onnistunut. Tässä kohtaa ei puhuta rakkauden määrästä vaan tavasta, miten se ihmiskunnalle osoitetaan. Jumalan rakkaus ja hyvyys on sitä, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa ristille meidän syntiemme sovitukseksi ja iankaikkiseksi pelastukseksi.
2. LUKU YHDEKSÄN VANHASSA TESTAMENTISSA
Tet-kirjain eli samalla luku yhdeksän, järjestyslukuna yhdeksäs, on suurin, viimeisin ja äärimmäisin kokonaisluvuista. Se kuvaa ajan ja iankaikkisuuden kohtaamista, kaiken päätepistettä: tet-kirjain eli yhdeksän saarnaa lihan kuolemaa, viimeistä tuomiota, taivasta ja uutta luomakuntaa.
Ensimmäisen kerran luku yhdeksän tulee esiin Raamatussa kerrottaessa Aadamin elinvuosien määrästä (930). Aadam kohtasi kuoleman kautta iankaikkisuuden elettyään yli 900 vuotta.
1. Moos. 5:5
5 Niin oli Aadamin koko elinaika 930 vuotta. Sitten hän kuoli. (1Moos05_05)
Aadam on esikuva Kristuksesta, joka on toinen eli viimeinen Aadam.
1. Kor. 15:45
45 Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli (lihassa) elävä olento", viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. (1Kor15_45)
Luvun yhdeksän esiintyminen Aadamin kohdalla ja erityisesti hänen kuolemastaan puhuttaessa, saarnaa Kristusta, jonka kuoleman kautta meille avataan uusi iankaikkisuuselämä.
Useimpien vanhimpien patriarkkojen elinvuosissa esiintyy luku yhdeksän, vanhimmaksi eläneen Metuselahin vuosissa jopa kahteen kertaan.
Aadam 930
Set 912
Enos 905
Kenan 910
Mahalalel 895
Jered 962
Henok 365
Metuselah 969
Lemek 777
Nooa 950
Henokin, eli 1930-luvun käännöksen Hanokin, muista patriarkkojen elinvuosista merkittävästi poikkeava luku selittyy hänen taivaaseen ottamisellaan. Lemekin, Nooan isän, elinvuosien määrä 777 on kolmiyhteisen täydellisen Jumalan luku. Tämä alleviivaa sitä, miten Lemekin poika Nooa on esikuva tulevalle Messiaalle.
Luku yhdeksän saarnaa patriarkkojen elinvuosissa ajan rajan vastaan tulemista ja iankaikkisuuden alkamista.
Abramin eli Abrahamin kohdalla myös luku yhdeksän tulee vahvasti, jopa kahdennettuna esille.
1. Moos. 17:1
1 Kun Abram oli 99 vuoden vanha, ilmestyi Jahve Abramille ja sanoi hänelle: "Minä olen Kaikkivaltias Jumala (El Shadai): Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton." (1Moos17_01)
Myös Saaran kohdalla mainitaan luku yhdeksän:
1. Moos. 17:17
17 Abraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko 100-vuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on 90 vuoden vanha, vielä synnyttää?" (1Moos17_17)
Iisakin normaalit luonnonlait ylittävä syntymä (isomummoikäinen 90-vuotias Saara synnyttää satavuotiaalle miehelle lapsen) on esikuva Kristuksen yliluonnollisesta sikiämisestä. Marian kohdussa kohtasivat rajallinen luotu aika ja toisaalta luomaton ja ääretön iankaikkisuus.
Luku yhdeksän kuvaa mitattavissa olevan ajallisen luodun sekä toisaalta mittaamattoman ja ikuisen Jumalan kohtauspistettä. Samaa luodun todellisuuden rajallisuutta ja toisaalta Luojan mahdollisuuksien rajattomuutta saarnaa nimenomaan 99-vuotiaan miehen siittämä lapsi.
Mutta luku yhdeksän ei kuvaa Abraham-kertomuksessa ainoastaan Iisakin ihmeellistä ja suorastaan taivaallista syntymää, vaan sen yhteyteen kuuluu myös ympärileikkauksen liitto.
1. Moos. 17:24
24 Abraham oli 99 vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin. (1Moos17_24)
Vanhan liiton ympärileikkaus saarnaa Jumalan Pojan Golgatan ristillä tapahtuvaa ympärileikkausta. Golgatan ristin pystypuu yhdistää maan ja taivaan, pyhän Jumalan ja langenneen ihmisen, ajan ja iankaikkisuuden.
Nimenomainen luku yhdeksän esiintyy Raamatussa ensimmäisen kerran vasta Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23 suuren sovituspäivän määräyksissä (NH jom kipur, BH jom (ha)kipurim).
3. Moos. 23:26–32
26 Herra puhui Moosekselle sanoen:
27 "Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä (jom hakipurim); pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Herralle uhri.
28 Älkää toimittako yhtäkään askaretta sinä päivänä, sillä se on sovituspäivä (jom kipurim), jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä.
29 Sillä jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseänsä paastolla, hävitettäköön kansastansa.
30 Jokaisen, joka sinä päivänä toimittaa jotakin askaretta,
minä hävitän hänen kansastansa.
31 Älkää silloin yhtäkään askaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin.
32 Se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti." (3Moos23_32)
Suuri sovituspäivä eli jom kipur oli se ainoa päivä vuodesta, jolloin ilmestysmajassa ja myöhemmässä Jerusalemin temppelissä esirippu eli väliverho avattiin auki: ylimmäinen pappi toimitti silloin kaikkeinpyhimmässä sovitusuhrin.
Suuri sovituspäivä on väkevä esikuva Vapahtajastamme. Jos joku ylenkatsoo Jeesuksen, pitää ristin Miestä halpana eikä turvaudu hänen täytettyyn työhönsä, niin sellainen tullaan hävittämään kansasta.
3. Moos. 23:30
30 Jokaisen, joka sinä päivänä toimittaa jotakin askaretta, minä hävitän hänen kansastansa. (3Moos23_30)
Luvun yhdeksän eli tetin liittyminen juuri tähän jom kipur -juhlaan kertoo jälleen ajan ja iankaikkisuuden kohtaamispisteestä: luomattoman ikuisen Jumalan ja luodun ihmisen yhteydestä. Aika ja ikuisuus, maa ja taivas, Herra ja palvelija, Pyhä Jumala ja langennut mutta nyt sovitettu ihminen lyövät kättä.
Suuri sovituspäivä oli myös se ainoa päivä vuodessa, jolloin lausuttiin Jahve-nimi: kaikkeinpyhimmästä tultuaan ylimmäinen pappi siunasi esipihalla rukoilemassa olleen kansan Aaronin papillisen siunauksen alkuperäisellä sanamuodolla: Jahve siunatkoon sinua jne. Kaikkina muina päivinä siunaus laskettiin Israelin poikien päälle muutetuin sanoin: Herra (Adonai) siunatkoon sinua jne. Tämä Herran nimen muuttuminen kertoo esikuvallisesti meille siitä, miten taivaassa Vapahtajamme kirjoittaa omiinsa uuden nimensä.
Ilm. 3:12
12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani luota, ja oman uuden nimeni. (Ilm03_12)
3. TET-KIRJAIMEN ENSIMMÄINEN ESIINTYMÄ
Ensimmäisen kerran tet 'hyvä' esiintyy Raamatun neljännessä jakeessa juuri tov- eli hyvä-sanassa (1Moos01_04). Tuo jae liittää yhteen Valon ja Hyvän – kumpikin on Vapahtajamme nimiä.
1. Moos. 1:4 (sanatarkkuuteen pyrkivä käännös)
4 Jumala näki, että valo oli hyvä (tov). Ja Jumala erotti valon pimeydestä. (1Moos01_04_JM)
Tetin lukuarvo 9 on läsnä tuossa ensimmäisessä esiintymässä. Tet on jakeen 18. kirjain (2 x 9), ja sen jälkeen jakeessa on vielä 27 kirjainta (3 x 9).
Luomiskertomuksessa valo edustaa esikuvallisesti Kristusta, joka nimi on Maailman Valo eli vanhan kirjasuomen mukaisesti Maailman Valkeus.
Joh. 8:12
12 Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä Olen (Ehje = Jahve!) Maailman Valo: Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva Elämän Valo." (Joh08_12)
Joh. 9:4–5
4 Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. (Joh09_04)
5 Niin kauan kuin olen maailmassa, olen minä Maailman Valo. (Joh09_05)
2. Kor. 4:3–6
3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, (2Kor04_03)
4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan Kuva. (2Kor04_04)
5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. (2Kor04_05)
6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valo pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. (2Kor04_06)