H4I Nominaalilause ja preesens (HEPREA, KIELIOPPI, LAUSEOPPI)
| h4i-nominaalilause-ja-preesens.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 22.11.2019).
4 HEPREA, KIELIOPPI, https://gen.fi/h4.html
H4I LAUSEOPPI, https://gen.fi/h4i.html
H4I Nominaalilause ja preesens
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-ja-preesens.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentit
1. Nominaalilause
2. Nominaalilauseen predikaatti
2.1 Adjektiivi
2.2 Substantiivi
2.3 Partisiippi
2.4 Adverbi tai prepositioilmaus
2.4.1 Paikanilmaus
2.4.2 Ajanilmaus
2.4.3 Omistajanilmaus
2.4.4 Muu seikanilmaus
3. Preesensin ilmaiseminen
4. Partisiipin taivutus
0. Dokumentit
IHT s. 42, OH s. 29, 59–60
1. NOMINAALILAUSE
Tavanomainen lause on verbaalilause, jossa on predikaattina persoonamuotoinen teonsana eli verbi: Jeesus pelastaa. Minä uskon. Tee sinäkin parannus! Lauseenjäsennyksen tärkein sana on subjekti eli se, mistä jotakin sanotaan. Lauseen predikaatti on puolestaan se, mitä tuosta subjektista kerrotaan. Verbaalilauseessa predikaattina on siis persoonamuotoinen verbi.
Toisin kuin useimmissa länsikielissä (suomi, ruotsi, englanti, saksa jne.) heprean kielessä käytetään verbaalilauseen lisäksi myös nominaalilausetta.
mishpat shemani, nominaalilause, nominal clause, "nimellinen lause"
מִשְׁפָּט שֵׁמָנִי משפט שמני
Myös esim. venäjän kielessä on nominaalilause. Nominaalilauseessa ei ole persoonamuotoista (tai passiivista) verbimuotoa, josta ilmenisi sekä tekijän eli subjektin luku (yksikkö tai monikko) että persoona (1., 2. tai 3.).
Nominaalilauseessa subjekti on yleensä lauseen ensimmäisenä sanana. Subjekti on lauseen lukijalle tai kuulijalle yleensä lauseen tunnetuin tai määrätyin sana. Subjekti on siksi yleensä määräisessä muodossa tai muuten määrätty (erisnimi tai persoonapronomini). Jos jotain muuta lauseenjäsentä halutaan korostaa, niin silloin se voi olla ennen subjektia. Nykyhepreassa yleensä nominaalilauseen subjekti on lauseen ensimmäisenä sanana. Nominaalilauseen sanajärjestys on vapaa.
Nominaalilauseen suomenkieliseen käännökseen on aina lisättävä sopiva persoonamuotoinen verbi, useimmiten jokin olla-sanan muoto.
Nykyhepreassa nominaalilausetta käytetään pääsääntöisesti kaiken nykyaikaisen eli preesensin ilmaisemiseen. Predikaattina on tällöin partisiippi.
Esim. "Sinä (mask.) olet kirjoittavainen." = Sinä kirjoitat.
אַתָּה כּוֹתֵב .אתה כותב.
Raamatun hepreassa nominaalilause voi viitata myös menneeseen tai tulevaan aikaan tai se voi osoittaa käskyn: Baruch Adonai! Herra olkoon siunattu/kiitetty! Tekstiyhteydestä on pääteltävä, mitä aikamuotoa ja tapaluokkaa käännöksessä käytetään.
2. NOMINAALILAUSEEN PREDIKAATTI
Nominaalilauseen predikaattina voi olla
– 1. adjektiivi
– 2. substantiivi tai numeraali
– 3. partisiippi
– 4. adverbi tai prepositioilmaus
2.1 ADJEKTIIVI PREDIKAATTINA
Nominaalilauseen predikaattina toimiva adjektiivi on epämääräisessä muodossa.
Hevonen/ori (mask.) on hyvä.
הַסּוּס טוֹב .הסוס טוב.
Hän (mask.) on toinen.
הוּא שֵׁנִי.
2.2 SUBSTANTIIVI TAI NUMERAALI PREDIKAATTINA
Nominaalilauseen predikaattina oleva substantiivi tai numeraali (lukusana) voi olla joko epämääräisessä tai määräisessä muodossa.
Minä (mask.) olen opettaja.
אֲנִי מוֹרֶה .אני מורה.
Te olette oppilaita.
אַתֶּם תַּלְמִידִים .אתם תלמידים.
Minä olen se hyvä paimen. (Joh. 10:11)
אֲנִי הָרוֹעֶה הַטּוֹב .אני הרועה הטוב.
Herra on Yksi (5. Moos. 6:4).
אֲדֹנָי אֶחָד.
Hän (mask.) on toinen.
הוּא שֵׁנִי.
Hän (mask.) on se toinen.
הוּא הַשֵּׁנִי.
Jos sekä subjektina että predikaattina on substantiivi, niin silloin niiden väliin on lisättävä kopula eli yhdistävä sidesana (engl. particle of being). Kopulana käytetään kolmannen persoonan pronominia (hu, hi, hem, hen). Eli silloin kun "substantiivi on substantiivi", tarvitaan kopula. Huolittelemattomassa puhekielessä sääntöä ei välttämättä noudateta. Myöskään Raamatun hepreassa kopulaa ei aina käytetä.
oged, "nipuksi sitoja", kopula
אוֹגֵד אוגד
Jeesus on Jumala.
יֵשׁוּעַ הוּא הָאֱלֹהִים .ישוע הוא האלהים.
Rivka on lääkäri.
רִ֗בְקָה הִיא רוֹפְאָה .רבקה היא רופאה.
Minun veljeni ovat sotilaita.
הָאַחִים שֶׁלִּי הֵם חַיָּלִים .האחים שלי הם חיילים.
2.3 PARTISIIPPI PREDIKAATTINA
Adjektiivin tavoin taipuvaa partisiippia käytetään nykyhepreassa nominaalilauseen predikaattina ilmaisemassa nykyhetkistä toimintaa eli preesensiä.
Sinä matkustat. "Sinä olet matkustavainen."
אַתָּה נוֹסֵעַ .אתה נוסע.
אַתְּ נוֹסַ֫עַת .את נוסעת.
2.4 PREPOSITIOILMAUS TAI MUU ADVERBI PREDIKAATTINA
Nominaalilauseen predikaattina voi olla prepositioilmaus tai muu adverbi, joka kertoo subjektin
– 1. paikan
– 2. ajan
– 3. omistajan
– 4. muun seikan
2.4.1 PAIKANILMAUS PREDIKAATTINA
Hän (mask.) on kaupungissa.
הוּא בָּעִיר .הוא בעיר.
Messias on täällä.
הַמָּשִׁיחַ פֹּה. המשיח פה.
2.4.2 AJANILMAUS PREDIKAATTINA
Juhla on tänään.
הַמְּסִבָּה הַיּוֹם .המסיבה היום.
2.4.3 OMISTAJANILMAUS PREDIKAATTINA
Minä kuulun rakkaalleni. Minä olen rakkaani oma.
"Minä olen rakkaalleni."
אֲנִי לְדוֹדִי .אני לדודי.
2.4.4 MUU SEIKANILMAUS PREDIKAATTINA
Kaikki on kunnossa.
הַכֹּל בְּסֵ֫דֶר .הכול בסדר.
Kirje on isältä.
הַמִּכְתָּב מֵאַ֗בָּא .המכתב מאבא.
3. PREESENSIN ILMAISEMINEN
Raamatun hepreassa nykyhetkinen tekeminen tai tapahtuminen (preesens) voidaan ilmaista kolmella eri tavalla:
1) imperfektillä
2) profeetallisella perfektillä
3) nominaalilauseella, jossa predikaattina on partisiippi
Nykyhepreassa imperfektiä käytetään ilmaisemaan vain tulevaisuuden tekemistä tai tapahtumista (futuuri).
Perfektiä käytetään puolestaan nykyhepreassa vain menneen ajan tekemisen tai tapahtumisen kertomiseen (suom. imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti).
Nykyheprean preesens eli nykyhetkinen toiminta ilmaistaan nominaalilauseella, jossa predikaattina on aktiivin partisiippi:
tekevä, tekeväinen, tekijä (akt.)
Nykyheprean preesensin lauserakenne on siis nominaalilause. Nominaalilauseessa ei ole finiittistä eli tekijän persoonan (minä, sinä, hän, se, me, te, he, ne) ilmaisevaa verbiä.
Minä (olen) sanovainen. Käännös ja merkitys: Minä sanon.
Sinä (olet) sanovainen. Sinä sanot.
Hän (on) sanovainen. Hän sanoo.
Se (on) liikkuvainen. Se liikkuu.
Me (olemme) sanovaisia. Me sanomme.
Te (olette) sanovaisia. Te sanotte.
He (ovat) sanovaisia. He sanovat.
Ne (ovat) liikkuvaisia. Ne liikkuvat.
On huomattava, että adjektiivin kaltainen partisiippi taipuu sekä
luvussa (yks., mon.) että suvussa (mask., fem.).
Partisiippi ei sen sijaan taivu persoonien (1., 2., 3.) mukaan.
4. PARTISIIPIN TAIVUTUS
Vahvan verbin pa'alin [qal] partisiippimuodot ovat kaavaa
("Joosef", hän, joka lisää, jatkaa):
yks. mask. סוֹסֵס סוסס
yks. fem. סוֹסֶ֫סֶת סוססת
mon. mask. סוֹסְסִים סוססים
mon. fem. סוֹסְסוֹת סוססות
√יסף v. lisätä, jatkaa
יוֹסֵף יוסף yks. mask.
יוֹסֶ֫פֶת יוספת yks. fem.
יוֹסְפִים יוספים mon. mask.
יוֹסְפוֹת יוספות mon. fem.
√אמר v. sanoa
אוֹמֵר אומר yks. mask.
אוֹמֶ֫רֶת אומרת yks. fem.
אוֹמְרִים אומרים mon. mask.
אוֹמְרוֹת אומרות mon. fem.
4 HEPREA, KIELIOPPI, https://gen.fi/h4.html
H4I LAUSEOPPI, https://gen.fi/h4i.html
H4I Nominaalilause ja preesens
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-ja-preesens.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentit
1. Nominaalilause
2. Nominaalilauseen predikaatti
2.1 Adjektiivi
2.2 Substantiivi
2.3 Partisiippi
2.4 Adverbi tai prepositioilmaus
2.4.1 Paikanilmaus
2.4.2 Ajanilmaus
2.4.3 Omistajanilmaus
2.4.4 Muu seikanilmaus
3. Preesensin ilmaiseminen
4. Partisiipin taivutus
0. Dokumentit
IHT s. 42, OH s. 29, 59–60
1. NOMINAALILAUSE
Tavanomainen lause on verbaalilause, jossa on predikaattina persoonamuotoinen teonsana eli verbi: Jeesus pelastaa. Minä uskon. Tee sinäkin parannus! Lauseenjäsennyksen tärkein sana on subjekti eli se, mistä jotakin sanotaan. Lauseen predikaatti on puolestaan se, mitä tuosta subjektista kerrotaan. Verbaalilauseessa predikaattina on siis persoonamuotoinen verbi.
Toisin kuin useimmissa länsikielissä (suomi, ruotsi, englanti, saksa jne.) heprean kielessä käytetään verbaalilauseen lisäksi myös nominaalilausetta.
mishpat shemani, nominaalilause, nominal clause, "nimellinen lause"
מִשְׁפָּט שֵׁמָנִי משפט שמני
Myös esim. venäjän kielessä on nominaalilause. Nominaalilauseessa ei ole persoonamuotoista (tai passiivista) verbimuotoa, josta ilmenisi sekä tekijän eli subjektin luku (yksikkö tai monikko) että persoona (1., 2. tai 3.).
Nominaalilauseessa subjekti on yleensä lauseen ensimmäisenä sanana. Subjekti on lauseen lukijalle tai kuulijalle yleensä lauseen tunnetuin tai määrätyin sana. Subjekti on siksi yleensä määräisessä muodossa tai muuten määrätty (erisnimi tai persoonapronomini). Jos jotain muuta lauseenjäsentä halutaan korostaa, niin silloin se voi olla ennen subjektia. Nykyhepreassa yleensä nominaalilauseen subjekti on lauseen ensimmäisenä sanana. Nominaalilauseen sanajärjestys on vapaa.
Nominaalilauseen suomenkieliseen käännökseen on aina lisättävä sopiva persoonamuotoinen verbi, useimmiten jokin olla-sanan muoto.
Nykyhepreassa nominaalilausetta käytetään pääsääntöisesti kaiken nykyaikaisen eli preesensin ilmaisemiseen. Predikaattina on tällöin partisiippi.
Esim. "Sinä (mask.) olet kirjoittavainen." = Sinä kirjoitat.
אַתָּה כּוֹתֵב .אתה כותב.
Raamatun hepreassa nominaalilause voi viitata myös menneeseen tai tulevaan aikaan tai se voi osoittaa käskyn: Baruch Adonai! Herra olkoon siunattu/kiitetty! Tekstiyhteydestä on pääteltävä, mitä aikamuotoa ja tapaluokkaa käännöksessä käytetään.
2. NOMINAALILAUSEEN PREDIKAATTI
Nominaalilauseen predikaattina voi olla
– 1. adjektiivi
– 2. substantiivi tai numeraali
– 3. partisiippi
– 4. adverbi tai prepositioilmaus
2.1 ADJEKTIIVI PREDIKAATTINA
Nominaalilauseen predikaattina toimiva adjektiivi on epämääräisessä muodossa.
Hevonen/ori (mask.) on hyvä.
הַסּוּס טוֹב .הסוס טוב.
Hän (mask.) on toinen.
הוּא שֵׁנִי.
2.2 SUBSTANTIIVI TAI NUMERAALI PREDIKAATTINA
Nominaalilauseen predikaattina oleva substantiivi tai numeraali (lukusana) voi olla joko epämääräisessä tai määräisessä muodossa.
Minä (mask.) olen opettaja.
אֲנִי מוֹרֶה .אני מורה.
Te olette oppilaita.
אַתֶּם תַּלְמִידִים .אתם תלמידים.
Minä olen se hyvä paimen. (Joh. 10:11)
אֲנִי הָרוֹעֶה הַטּוֹב .אני הרועה הטוב.
Herra on Yksi (5. Moos. 6:4).
אֲדֹנָי אֶחָד.
Hän (mask.) on toinen.
הוּא שֵׁנִי.
Hän (mask.) on se toinen.
הוּא הַשֵּׁנִי.
Jos sekä subjektina että predikaattina on substantiivi, niin silloin niiden väliin on lisättävä kopula eli yhdistävä sidesana (engl. particle of being). Kopulana käytetään kolmannen persoonan pronominia (hu, hi, hem, hen). Eli silloin kun "substantiivi on substantiivi", tarvitaan kopula. Huolittelemattomassa puhekielessä sääntöä ei välttämättä noudateta. Myöskään Raamatun hepreassa kopulaa ei aina käytetä.
oged, "nipuksi sitoja", kopula
אוֹגֵד אוגד
Jeesus on Jumala.
יֵשׁוּעַ הוּא הָאֱלֹהִים .ישוע הוא האלהים.
Rivka on lääkäri.
רִ֗בְקָה הִיא רוֹפְאָה .רבקה היא רופאה.
Minun veljeni ovat sotilaita.
הָאַחִים שֶׁלִּי הֵם חַיָּלִים .האחים שלי הם חיילים.
2.3 PARTISIIPPI PREDIKAATTINA
Adjektiivin tavoin taipuvaa partisiippia käytetään nykyhepreassa nominaalilauseen predikaattina ilmaisemassa nykyhetkistä toimintaa eli preesensiä.
Sinä matkustat. "Sinä olet matkustavainen."
אַתָּה נוֹסֵעַ .אתה נוסע.
אַתְּ נוֹסַ֫עַת .את נוסעת.
2.4 PREPOSITIOILMAUS TAI MUU ADVERBI PREDIKAATTINA
Nominaalilauseen predikaattina voi olla prepositioilmaus tai muu adverbi, joka kertoo subjektin
– 1. paikan
– 2. ajan
– 3. omistajan
– 4. muun seikan
2.4.1 PAIKANILMAUS PREDIKAATTINA
Hän (mask.) on kaupungissa.
הוּא בָּעִיר .הוא בעיר.
Messias on täällä.
הַמָּשִׁיחַ פֹּה. המשיח פה.
2.4.2 AJANILMAUS PREDIKAATTINA
Juhla on tänään.
הַמְּסִבָּה הַיּוֹם .המסיבה היום.
2.4.3 OMISTAJANILMAUS PREDIKAATTINA
Minä kuulun rakkaalleni. Minä olen rakkaani oma.
"Minä olen rakkaalleni."
אֲנִי לְדוֹדִי .אני לדודי.
2.4.4 MUU SEIKANILMAUS PREDIKAATTINA
Kaikki on kunnossa.
הַכֹּל בְּסֵ֫דֶר .הכול בסדר.
Kirje on isältä.
הַמִּכְתָּב מֵאַ֗בָּא .המכתב מאבא.
3. PREESENSIN ILMAISEMINEN
Raamatun hepreassa nykyhetkinen tekeminen tai tapahtuminen (preesens) voidaan ilmaista kolmella eri tavalla:
1) imperfektillä
2) profeetallisella perfektillä
3) nominaalilauseella, jossa predikaattina on partisiippi
Nykyhepreassa imperfektiä käytetään ilmaisemaan vain tulevaisuuden tekemistä tai tapahtumista (futuuri).
Perfektiä käytetään puolestaan nykyhepreassa vain menneen ajan tekemisen tai tapahtumisen kertomiseen (suom. imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti).
Nykyheprean preesens eli nykyhetkinen toiminta ilmaistaan nominaalilauseella, jossa predikaattina on aktiivin partisiippi:
tekevä, tekeväinen, tekijä (akt.)
Nykyheprean preesensin lauserakenne on siis nominaalilause. Nominaalilauseessa ei ole finiittistä eli tekijän persoonan (minä, sinä, hän, se, me, te, he, ne) ilmaisevaa verbiä.
Minä (olen) sanovainen. Käännös ja merkitys: Minä sanon.
Sinä (olet) sanovainen. Sinä sanot.
Hän (on) sanovainen. Hän sanoo.
Se (on) liikkuvainen. Se liikkuu.
Me (olemme) sanovaisia. Me sanomme.
Te (olette) sanovaisia. Te sanotte.
He (ovat) sanovaisia. He sanovat.
Ne (ovat) liikkuvaisia. Ne liikkuvat.
On huomattava, että adjektiivin kaltainen partisiippi taipuu sekä
luvussa (yks., mon.) että suvussa (mask., fem.).
Partisiippi ei sen sijaan taivu persoonien (1., 2., 3.) mukaan.
4. PARTISIIPIN TAIVUTUS
Vahvan verbin pa'alin [qal] partisiippimuodot ovat kaavaa
("Joosef", hän, joka lisää, jatkaa):
yks. mask. סוֹסֵס סוסס
yks. fem. סוֹסֶ֫סֶת סוססת
mon. mask. סוֹסְסִים סוססים
mon. fem. סוֹסְסוֹת סוססות
√יסף v. lisätä, jatkaa
יוֹסֵף יוסף yks. mask.
יוֹסֶ֫פֶת יוספת yks. fem.
יוֹסְפִים יוספים mon. mask.
יוֹסְפוֹת יוספות mon. fem.
√אמר v. sanoa
אוֹמֵר אומר yks. mask.
אוֹמֶ֫רֶת אומרת yks. fem.
אוֹמְרִים אומרים mon. mask.
אוֹמְרוֹת אומרות mon. fem.